Aika on epämääräistä olemassaolon ja tapahtumien jatkuvaa edistymistä menneisyydessä, nykyhetkessä ja tulevaisuudessa kokonaisuutena. Määritelmän huomioiden ajasta tulee merkityksetöntä, jos olemassaolon muutosta tai etenemistä ei tapahdu.

Karanteenissa aika on muuttunut vielä abstraktimmaksi käsitteeksi kuin ennen. Jokainen arkipäivä sulautuu yhteen, ja se aiheuttaa monelle sekä turhautumista, että ahdistusta. Tapahtumien puute vie aikamme merkityksen ja tekee siitä onton. Jotta ihmisen aika saisi merkityksen, on pyrittävä luomaan, tutkimaan, oppimaan jotain uutta sekä haastamaan ja sivistämään itseään.

Monet eivät kumminkaan tee niin, sillä he ovat tottuneet jouteliaisuuteen. He mieluummin karkaavat seuraan ja symbioottiseen suhteeseen, jossa toisia vakuutellaan passiivisuuden jaloudesta.

Nykyinen karanteeni on avannut monien silmät elämän absurdiudelle, ja he näkevät maailman todelliset värit. Karanteeni on pakottanut nuoria katsomaan yksinäisyyttä silmiin. Monen nuoren ongelma ei kuitenkaan ole, että opiskelu olisi vaikeampaa etäopetuksen takia, vaan he valittavat sosiaalisen elämän rappeutumisesta. Sosiaalinen peitto, joka lämmittää nuoria kylmältä todellisuudelta alkaa kastua myrskyisestä karanteenista ja pitkäkestoinen mukavuuden status quo keskeytyy.

Hallituksen säätämät rajoitukset kehottavat välttämään ylimääräisiä kontakteja muiden kanssa. Rajoitteista ja suosituksista huolimatta nuoret eivät voi luopua heidän parhaimpien ystävien näkemisestä. Samalla monet huomaavat, kuinka merkitsemättömiä monet suhteet ovat; nyt he erottavat selkeästi tutun, kaverin ja ystävän. He näkevät, kuinka paljon tuttuja heillä on ja kuinka vähän oikeita ystäviä.

Asian ymmärtäminen voi jättää autiuden ja pelon tunteen. Monet pelkäävät yksinäisyyttä tai tuntevat olonsa epämukavaksi, mutta eristäytyneisyyden pelko on itsemme pelko. ”Yksinäisyydessä kasvaa se, mitä itse sinne viemme, myös omat epävarmuutemme.” -Nietzsche

Eristäytyneisyys voi olla iso uhka ihmiselle, joka ei ole valmis sitä kohtaamaan. Eristäytyneisyys saattaa aiheuttaa mielen väsymystä, ahdistusta sekä muita oireita. Kehomme ovat ymmärtäneet tämän jo kauan sitten: passiivisuus kun voi usein tehdä olon epämukavaksi. ”Lepäävä mieli on pirun työpaja”, kuuluu lausahdus.

Ne, jotka pakenevat yksinäisyyttä piirittämällä itsensä tutuilla ehkä säästyvätkin yksinäisyydeltä, mutta he aina jäävät rujoiksi versioiksi siitä, mitä heistä olisi voinut tulla. Juuri yksinäisyys tarjoaa ihmiselle mahdollisuuden nähdä ja ymmärtää oma epätäydellisyytensä sekä löytää todellinen itsensä.

Eristäytyminen on myös luovuuden hinta. Monet introvertit taiteilijat sekä kirjailijat pystyvät määrittämään identiteettinsä paljon tarkemmin kuin muut. He ovat oppineet identiteetistään pohtimalla kokemuksiaan ja olemalla vuorovaikutuksessa töidensä kanssa.

”Eristäytyneisyys on yhtä olennaista mielelle kuin ruoka on keholle”

-Dostojevski

Ihmiset, jotka ovat tottuneet piirittämään itsensä muilla, kokevat koronan aikana autiutta ja apatiaa. He tukeutuvat liikaa siihen persoonaansa, joka on käytössä perusarjessa – eräänlaiseen sosiaaliseen maskiin. Psykologi Carl Jung kutsui ”persoonan inflaatioksi” sitä, kun ihminen alkaa samaistumaan ja jopa uskomaan, että he ovat kokonaisuudessaan vain yksi persoona. Persoona ei kumminkaan ole mitään todellista, se on vain kompromissi yksilön ja yhteiskunnan välillä. Siihen kuuluvat lukuiset statukset, tittelit ja roolit.

Jotta meistä tulisi kokonaisia, on meidän läpikäytävä prosessi, jota Jung kutsui individuaatioksi, yksilöitymiseksi. Yksilöitymisen ensimmäinen askel on, että yksilö ymmärtää persoonan todellisen tarkoituksen ja oman suhteensa siihen.

Yksilöityminen on hankala ja pitkäkestoinen mutta hyveellinen sekä vaivansa arvoinen matka. Se vapauttaa ihmiset konkreettisuudesta ja mahdollistaa järkiperäisen abstraktin ajattelun. Yksilöityminen on tärkeä askel yhteiskunnan kehityksessä, sillä heikkomieliset helpommin lankeavat propagandaan, negatiiviseen populismiin, kansankiihottajien vakuutteluihin ja valtaan nousevien tyrannien lupauksiin.

Voimme kestää karanteenin läpi ja jatkaa päiviä, joiden kulku on ennalta arvattavissa viikkoja ennen kuin ne alkavat.

Tai sitten voimme käyttää karanteenin antamaa eristäytyneisyyttä personalliseen kasvuun, itsemme löytämiseen ja luovuuden omaksumiseen.

”Jos olet yksinäinen yksin, olet huonossa seurassa.” -Sartre

Teksti: Evgeny Levin