18. maaliskuuta oli päivä, jolloin koko Lyseo siirtyi koulurakennuksesta koteihinsa opiskelemaan, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Kun koronaviruksen aiheuttamaa etäopiskelun jaksoa on jatkunut jo lähes kaksi kuukautta, uusi rytmi on tullut kaikille tutuksi ja totuttelu erilaisiin opiskelutapoihin helpottunut. Normaalista poikkeava arki ei kuitenkaan ole aivan ollut sitä, mitä siltä olisi voinut koulujen sulkeutuessa odottaa.
Odotukset aikatauluista:
Itsenäisesti opiskellessa jokainen voi tehdä tehtäviä omaan tahtiin ja opiskella tavalla, joka tuntu omalla kohdalla parhaalta. Aikatauluttaminen on helpompaa ja joustavampaa, kun kaikki tapahtuu kotoa käsin.
… ja todellisuus:
Heti alussa kävi hyvin selväksi, että “omat aikataulut” voi sysätä suoraan roskiin etätuntien tieltä. Vaikka itse koulu ei enää olisikaan käytössä, niin lukujärjestykset ja deadlinet elävät edelleen: 75 minuuttia kestäviltä ryhmäpuheluilta ja kolminkertaistuneelta palautettavien tehtävien määrältä ei pääse karkuun kukaan.

Odotukset etätunneista:
Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse käydä läpi itse, sillä onneksi opettajat pääsevät opettamaan kurssin keskeiset asiat ryhmäpuheluiden välityksellä. Esitelmienkin pitäminen helpottuu, kun yleisö on ruudun takana eikä paikan päällä luokkahuoneessa. Parasta on ehkä kuitenkin se, että voi löhötä vaikka sängyssä samalla kun on tunnilla.
… ja todellisuus:
Ensimmäinen vartti tunnista kuluu siihen, kun opettaja muistelee miten ruudunjakaminen toimii ja käy läpi paikalla olevia oppilaita, joista vähintään kahdella pätkii netti ja kolme ei saa mikkiään toimimaan. Opettajan ääni pätkii kesken ohjeistuksen ja lopulta päädyt nukkumaan päikkärit koneen ääressä. Herätessä olet jäänyt puheluun kahdestaan opettajan kanssa, ja on aika paeta paikalta nolostuneena.
Odotukset ruokailusta:
Kouluruokaa ei ole, joten on viimein aika opetella itse kokkaamaan ja päästä valitsemaan, mitä haluaa syödä minäkin päivänä. Omassa kodissa ei ole tungosta vesihanan luona (tai missään muuallakaan) ja kerrankin netti oikeasti toimii syömisen aikana.
… ja todellisuus:
Ruoan laittaminen oli aluksi ihan kivaa, mutta nopeasti selvisi, että vielä kivempaa on, kun joku tekee sen omasta puolesta. Aamupalat jäävät aina välistä myöhäisen heräämisen takia, ja lounas pitää ahmia matikantunnin lomassa. Onneksi nuudelien teko on nopeaa ja helppoa.
Odotukset siisteydestä:
Some on täynnä ihmisiä, jotka hehkuttavat, miten kotona oleminen pistää siivoamaan ympäristöään enemmän, eikä suursiivouksen tekeminen oikeastaan kuulosta ihan niin kamalalta idealta kuin aikaisemmin.
… ja todellisuus:
Idean tasolle suursiivous myös jää. Sänky on päivisin kirjojen ja vaatteiden säilytyspaikka, ja ainoa siisteyttä edistävä teko on likaisten astioiden muodostamien läjien kuljettaminen omasta huoneesta keittiöön kerran viikossa. Imuri osuu sattumalta käteen kuukauden laiskottelun jälkeen, mutta ei silläkään jaksa mitään esimerkillistä jälkeä saada aikaan.

Odotukset liikunnasta:
Nykyisen tilanteen myötä moni on alkanut liikkumaan enemmän, joten miksei itse tekisi samoin? Aamulenkki piristää kummasti ennen ahkeran opiskelun aloittamista, ja urheillessa pääsee purkamaan stressiä. Nyt kun kerrankin on aikaa!
… ja todellisuus:
Aamulla herätys soi kymmenen minuuttia ennen ensimmäistä tuntia, eikä aamulenkille ole aikaa. Läksyjen jälkeen lämmin sohva ja lempisarja houkuttelevat paljon enemmän kuin pilvinen taivas ja lenkkitossut. Sitä paitsi ulkonahan on vaarallista, kun siellä on muita ihmisiä.
Odotukset yhteydenpidosta:
Vaikka kavereita ei voikaan enää nähdä päivittäin, niin onneksi on etäyhteys! Jokapäiväiset puhelut, yhdessä pelaaminen ja vaikka Netflixin katsominen etänä pitävät ihmissuhteet kyllä kunnossa.
… ja todellisuus:
Kahden ensimmäisen viikon jälkeen puheenaiheet alkavat huveta, eivätkä keskustelut enää oikein johda kuulumisten vaihtoa pidemmälle. Päivällä sovitaan, että illemmalla tehdään jotain yhdessä netin välityksellä, mutta loppujen lopuksi mitään ei kuitenkaan tapahdu.
