Lapsena ajattelin, että vapaasti ulkoileva kissa olisi onnellinen. Olen asunut lähes aina maalla, jossa on tapana, että kissat ulkoilevat vapaasti. Myös minun, perheeni sekä isovanhempieni kissat ovat ulkoilleet ennen vapaana. Sen lisäksi olen nähnyt populaatiokissojen karua elämää ja pelastanut useita kissoja sieltä. Nähtyäni vapaana ulkoilun raadollisen ja surullisen puolen olen ehdottomasti sitä mieltä, että yksikään kotikissa ei kuulu vapaana ulkoilevaksi.

Muutama vuosi sitten pelastin eräästä kissapopulaatiosta pennun nimeltä Nike. Pörröisen, ihmisiä pelkäävän pennun toinen silmä oli kokonaan muurautunut umpeen ja toinenkin oli rähmäinen. Eläinlääkärikäynnillä selvisi, että Nikellä oli silmässä vanha sarveiskalvovamma tai herpesviruksen aiheuttama muutos. Lisäksi pennun silmä oli infektoitunut, suussa oli hieman ientulehdusta ja sillä oli korvapunkki. Useiden eläinlääkärikäyntien, pitkien kipulääkekuurien ja silmään laitettavien lääkkeiden ansiosta Nike tuli kuntoon ja tälläkin hetkellä taustastaan huolimatta elää onnellista elämää.

Vaikka kissa saisikin hoitoa, kaikkien populaatiokissojen tarina ei pääty yhtä onnellisesti. Kun olin ala-aste-ikäinen, yksi perheemme kissoista oli populaatiokissan jälkeläinen Veikko. Yllättäen Veikon sydän petti, vaikka se oli vasta kolmevuotias. Kissalla oli synnynnäinen ja perinnöllinen sydänvika, johon ei ollut parantavaa hoitokeinoa. Koska lisähapen antaminen ei auttanut, eläinlääkärillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin eutanasia. 

Veikon ja Niken tarinat kertovat karua tarinaa populaatioissa leviävistä sairauksista ja viruksista. Niiden lisäksi kissoille voi periytyä sairauksille altistavia geenivirheitä, kun pentujen vanhempia ei testata niiden varalta. Veikolla ja Nikellä oli mahdollisuus eläinlääkäriin ja hoitoon, koska heidät oli pelastettu populaatiosta. Normaalisti kuitenkaan populaatiokissoilla ei ole tällaista mahdollisuutta. Vuosittain monet kissat kuolevat hitaasti ja kärsivät hoitamattomien viruksien, infektioiden ja muiden sairauksien takia. Lisäksi useat kuolevat nälkään tai jäätyvät kovilla pakkasilla kuoliaaksi.

Vapaana ulkoilu ei ole yhdellekään kissalle turvallista. Vaikka kissalla olisi koti, kunnon ruokaa ja vaikka eläin olisi asianmukaisesti steriloitu tai kastroitu, rokotettu, sirutettu ja madotettu, kissaa vaanivat ulkona useat vaarat. Ulkoilevan kissan keskimääräinen elinikä on vain viisi vuotta, vaikka normaalisti hyvin hoidetut sisäkissat voivat elää 20-vuotiaiksi (Lähde: HESY).

Kaupungissa ja isojen teiden lähellä liikenne on suuri vaara kissoille. Auton alle jääneiden kissojen määrää ei ole tilastoitu, mutta netissä on paljon uutisia auton alle jääneistä kissoista ja Facebookissa paljon postauksia, joissa etsitään kuolleen kissan omistajaa.  Jotkut sanovat, että oma kissa osaa väistää autoja. Ehkä normaalitilanteessa osaakin, mutta tilanne voi olla toinen, jos kissa pakenee samalla villieläintä tai auto tulee niin yllättäen suurella nopeudella, että kissa ei ehdi reagoimaan.

Erityisesti maaseudulla kissalla on paljon muitakin uhkia. Monet kissat joutuvat  villieläinten saaliiksi. Kissoja saalistavat muun muassa ketut, suuret petolinnut, ilvekset, sudet ja supikoirat. Kissa voi kuolla myös myrkytykseen ilman, että lähistöllä asuu sadisti kissankiduttaja. Riittää, että jossain on jätetty huolimattomasti jäähdytysnestepurkki tai jåähdytysnestettä on valunut maahan ja kissa menee nuolemaan hyvältä maistuvaa mutta myrkyllistä nestettä. Myös rotanmyrkyn tai myrkkyyn kuolleen rotan syöminen on vaarallista ja voi aiheuttaa kuoleman.

Kissan kärsiminen tai jopa kuoleminen vapaana ulkoilun seurauksena ei vaadi edes mitään traagista tapahtumaa. Jos kissa ulkoilee päivät pitkät, sen terveyttä ei pystytä tarkastamaan yhtä hyvin. Esimerkiksi ulkoilevan ja ulos tarpeensa tekevän kissan virtsatietulehdus voi jäädä huomaamatta ja aiheuttaa myöhemmin tukoksen, joka hoitamattomana tappaa kissan. Lisäksi saaliseläiminä kissat peittävät kipunsa, ja sairaat kissat avun pyytämisen sijasta voivat piiloutua kuolemaan.

Olen jutellut ihmisten kanssa paljon kissojen vapaanaulkoilusta. Vaikka tietäisi kaikki vaarat, moni perustelee eroavaa näkemystänsä sillä, että kissa kuuluu luontoon ja elämässä voi aina sattua kaikenlaista. Väitän, että kissa kuuluu yhtä vähän luontoon kuin hamsteri tai labradorinnoutaja. Ihminen on jalostanut kissan, eivätkä kissat ole enää villieläimiä, kuten ilves on. On eri keskustelu, onko oikein, että ihminen kasvattaa kissoja vankeuteen omaksi ilokseen, koska kissoilla on edelleen metsästysvietti. Silti ihmiset ovat nyt tämänhetkiset kissat jalostaneet ja kasvattaneet maailmaan, ja niistä on huolehdittava.

Kissa voi olla myös yhtä onnellinen, vaikka ei saisikaan ulkoilla vapaana. Lemmikkiään voi ulkoiluttaa valjaissa tai rakentaa tarhan. Kissan onnellisuuden kannalta on myös tärkeää viettää aikaa kissansa kanssa ja tarjota sille tekemistä. Olen myös todistanut, kuinka 9 vuotta vapaasti ulkoilleet kissat sopeutuvat tarhaulkoiluun ja vaikuttavat edelleen yhtä onnellisilta.

Vapaana ulkoilevat kissat ja erityisesti kissojen vapaana ulkoilun seurauksesta syntyneet kissapopulaatioiden kissat tarvitsevat kaikkien apua. Tärkeintä on olla sitä mieltä, että kissojen ei kuulu ulkoilla vapaana. Kissoja voit auttaa juttelemalla muille asiasta, tukemalla eläinsuojeluyhdistysten toimintaa tai mikäli vain mahdollista, adoptoimalla eläinsuojeluyhdistyksestä kissan. Kissat tarvitsevat apuasi. 

Teksti on omistettu kaikille vapaana ulkoilusta kärsineille kissoille: niin populaatiokissoille, villieläinten syömäksi joutuneille kuin liikenteen uhriksi jääneille kissoille.

Teksti ja artikkelikuvat: Minea Illukka

Pääkuva: Claire CJS licensed with CC BY-NC-SA 2.0.