Oletko koskaan miettinyt, millaisista oloista syömäsi suklaa tulee? Eläinten oikeuksista, ympäristöongelmista ja joidenkin muiden tuotteiden tuotannon ongelmista keskustellaan mediassa jatkuvasti, mutta kuinka moni on oikeasti ajatellut syövänsä lapsityövoimalla tuotettua suklaata?
Ylen 10. elokuuta 2011 nettisivuilla julkaistussa uutisessa “Suomalaista suklaata tehdään lapsityövoimalla” Suomen kerrotaan olevan maailman yhdeksänneksi suurin suklaan kuluttaja. Samassa artikkelissa Fazer Makeisten Tom Lindblad kertoo, ettei suklaaseen käytettävän kaakaon alkuperästä voida olla varmoja. Lapsityövoiman käyttöä ei hyväksytä, mutta kuitenkin sen käytöstä ollaan tietoisia. Kenen pitäisi ottaa vastuu?
Suklaan tuotantoketjua ei pystytä valvomaan. Ylen uutisessa Panda Oy:n toimitusjohtaja Kari Harila selittää valvonnan vaikeutta. Kaakao tulee maailman köyhimmistä valtioista useiden välikäsien kautta. Välimatka kaakaon kasvupaikalta kaupan hyllylle on pitkä. Kaakao kasvatetaan yhdessä paikassa, josta se kuljetetaan toiseen, jossa siitä valmistetaan suklaata. Tämän jälkeen suklaa saatetaan kuljettaa uudelleen hyvinkin kauas. Kaakao matkaa maailmalla, ja sitä myydään yhtiöltä toiselle. Mielestäni yritysten tulisi olla edes sen verran kärryillä myymänsä tuotteen alkuperästä, että ne osaisivat kertoa edes maan, josta se on peräisin.
Mielestäni suomalaiset eivät edes ole huolissaan syömänsä suklaan alkuperästä. Uskon, että moni suomalainen kaupassa käydessään pysähtyy ja miettii, minkälaisissa olosuhteissa sika, joka nyt on makkara, on kasvanut ja elänyt. Sama suomalainen pysähtyy myös suklaahyllyllä, mutta miettii kaakaon alkuperän sijasta, kumpi on parempaa, maito- vai tumma suklaa. Luulen, että kyseessä ei kuitenkaan ole suomalaisten piittaamattomuus. Kyseessä saattaa olla tietämättömyys. Itse olen kyllä ollut tietoinen lapsityövoiman käytöstä, mutta en ole osannut ajatella sen koskevan myös suklaata. Jos suomalaiset suklaan suurkuluttajina olisivat tietoisempia ongelmasta, siihen saattaisi löytyä ratkaisu.
Tietoisuus siitä, mistä suklaa tulee ja kuinka se tuotetaan, voisi siis vähentää lapsityövoiman käyttöä. Jos kukaan ei ostaisi suklaata, jonka alkuperästä ei ole tietoa, ei sitä myöskään myytäisi tai valmistettaisi. Eivät suklaata valmistavat yritykset tietenkään halua mainostaa suklaata, joka on mahdollisesti valmistettu lapsityövoimalla. Ihmisten valistaminen ongelmasta jää siis jonkun muun tehtäväksi.
Kyseessä ei kuitenkaan ole ainoastaan suomalaisten ongelma. Uutisessa Brunberg Oy:n tuotekehityspäällikkö Mauri Niemelä kertoo ongelmista eurooppalaisten kaakaontuojien kanssa. Jos yritys kieltäytyy ostamasta kaakaota, ei se kaakaontuojaa haittaa. Suurille yhtiöille yksi menetetty asiakas ei ole suuri menetys. Yksi ihminen ei pysty muuttamaan suomalaisen suklaantuottajan tapoja, mutta koko Suomi yhdessä siihen pystyy. Jos puolet suomalaisista lopettaisi mussuttamasta suklaata, jonka alkuperästä ei ole tietoa, muutosta alkaisi varmasti tapahtua. Se ei kuitenkaan vielä vaikuttaisi suuriin kaakaontuottajiin. Niiden tapojen ja ajatusten muuttamiseen tarvitaan useiden suklaan valmistajien vaatimus alkuperän selvittämisestä. Ei siis riitä, että ainoastaan suomalaiset huolestuvat.
Finnwatchin toimitusjohtaja Janne Sivosella on ratkaisuehdotus; erilaiset sertifioinnit. Reilun kaupan tuotteita löytyy, mutta Suomessa niitä ei kovin paljon ole. Reilun kaupan tuotteet eivät kuitenkaan takaa, ettei tuotteen valmistuksessa ole käytetty lapsityövoimaa. Ne takaavat ainoastaan viljelijöille paremmat työolot ja tulot, mikä usein vähentää lapsityövoiman käyttöä. Itse en ainakaan tiedä, onko olemassa sertifiointia, joka takaisi, ettei tuotteen valmistuksessa ole käytetty lapsityövoimaa. Sivosen mukaan maailmalla Reilun kaupan tuotteita on enemmän kuin Suomessa.
Sitten voidaankin palata kysymykseen, kuka on vastuussa. Pitäisikö kuluttajien osata vaatia muutakin kuin herkullista makua, vai pitäisikö yritysten automaattisesti ottaa vastuu tuotteistaan? Itselläni on kuitenkin epäilys näitä sertifiointeja kohtaan. Vaikka suklaan ympärille käärityssä paperissa lukisikin jotain, en voi olla varma, onko se totta. Aina siihen voi kaikenlaista kirjoitella, mutta onko kukaan oikeasti varmistanut, että jokaisella tilalla, josta kaakao tulee, on hyvät työolosuhteet? Suklaa ei ole ainoa tuote, jota valmistetaan lapsityövoimalla tuotetuista raakaaineista. Lapsityövoiman käyttöä ei yksittäinen yritys tai valtio pysty lopettamaan. Finnwatchin Janne Sivosen mukaan LänsiAfrikassa työskentelee jopa miljoona lasta. Jos pelkästään kaakaoplantaaseilla työskentelee miljoona lasta, kuinka moni afrikkalainen lapsi työskentelee erilaisilla plantaaseilla koulunkäynnin sijaan. Sivosen mukaan perussyy lapsityövoiman käyttöön on köyhyys. Jos perhe ei olisi riippuvainen lasten työpanoksesta, lapset voitaisiin laittaa kouluun, mikä taas vähentäisi köyhyyttä.
Kysymyksessä ei ole ainoastaan lasten työskenteleminen plantaaseilla, vaan oikeastaan heidän koko elämänsä. Sivosen mukaan useampi sata tuhatta lasta on joutunut ihmiskaupan uhriksi. Lapset myydään pois kotimaastaan, he joutuvat työskentelemään huonoissa olosuhteissa, mahdollisesti altistuvat vaarallisille aineille eivätkä pääse kouluun. Suklaata valitessaan voi siis vaikuttaa hyvinkin suuriin asioihin.
Toimittaja: Juulia Laitinen
Kuvat: Wikimedia Commons
