Minkälaisia mietteitä IB-opiskelijoilla on opiskelemisesta IB-lukiossa? Parhaimman vastauksen tähän osaavat antaa tietenkin oppilaat, joten tässä on kolmen oppilaan näkökulma opiskelusta ja pohdintaa IB:n ja kansallisen puolen välillä.

 

Aino Lappalainen, Pre-IB

Pre-IB on tuntunut monella tapaa hyvältä asialta. Englanniksi opiskelu vaati aluksi jonkin verran totuttelua, mutta muutaman viikon jälkeen lähes kaikki rakastuivat siihen. Äidinkielikin tuntuu mukavammalta, kun käyttää englantia muuten joka päivä. Samalla, kun totuttelimme uuteen opiskelupaikkaan, tutustuimme toisiimme ja nyt puolen vuoden jälkeen olemme kuin perhe. Pre-IB on opettanut jo puolen vuoden aikana paljon ihmissuhteista, opiskelusta ja yhteiskunnasta.

Opiskelu pre-IB:llä on hektistä, mutta palkitsevaa. Uusien asioiden ja tekniikoiden opetteluun on ollut todella vähän aikaa, mutta se on pakottanut opiskelemaan tehokkaasti ja ajallaan. Aineista osa on sellaisia, joista ei pidä ja osaa taas rakastaa. Useimpia aineita on kuitenkin vain yksi kurssi, mikä tekee epämiellyttävistäkin aineista siedettäviä. Kaiken kaikkiaan olen täysin rakastunut IB-opiskeluun enkä vaihtaisi sitä mihinkään.

 

Venla Sainio, 2IB

Ensimmäisen “virallisen” IB-vuoden aikana selkeytyvät tavat, joilla suomalainen ja kansainvälinen opintojen jaksotus on yhdistetty. Opiskelu ryhmittyy yhä jaksojen mukaan, ja lähes jokaisesta oppiaineesta pidetään koeviikolla koetta muistuttava tilanne, jossa usein harjoitellaan jotakin loppukokeen koetyypeistä. Numerot kuitenkin annetaan vain kahdesti vuodessa useamman jakson suoritusten mukaan, ja jakson vaihtuessa oppiaineissa saatetaan vain jatkaa siitä, mihin aikaisemmin jäätiin. Lukujärjestykset ovat melko täynnä lähes jokaisessa jaksossa, vaikka Standard Level -oppiaineissa ei tarvitsekaan kaikilla tunneilla käydä. Joissakin oppiaineissa Higher Level -opiskelijoita ovat lähes kaikki, joissakin heitä on alle puolet. Siksi olen ollut jo ainakin kerran oppitunnilla, jossa olin ainoa opiskelija, sillä toinen HL-opiskelija ei päässyt paikalle. (Silloin on ainakin pakko keskittyä tunnin aiheeseen.)

Suurin osa opiskelijoista käy vuoden aikana vain yhden kurssin Lyseon puolelta, sillä myös monet IB-opiskelijat osallistuvat Wanhojen tansseihin. Kevättä kohti siirryttäessä opettajat ryhtyvät muistuttamaan opiskelijoita tulevista suorituksista, joilla on suora vaikutus loppuarvosanaan. Viimeistään toisen vuoden aikana on siis opittava eroon tehtävien jättämisestä viime hetkeen.

Toisella vuosikurssilla ymmärtää hyvin, miksi Suomessa IB-tutkintoa edeltää valmistava vuosi, sillä uusia asioita ja paikoitellen myös työskentelytapoja on hyvä harjoitella ennen tutkinnon aloittamista. Viimeisen vuoden tutkielmien ja muiden tehtävien määrästä on puhuttu jo ensimmäisestä vuodesta lähtien, mutta ne tuntuvat silti todella kaukaisilta tässä vaiheessa. Sitä ennen tulisi aloittaa Extended Essay, 4000 sanan tutkielma, opiskelijan itse valitsemasta aiheesta, jonka tekemiseen on varattu useita kuukausia. Toivottavasti sen loppueditointi ei jäisi viimeiseen iltaan…

 

Essi Kultanen, 3IB

Kun viime vuonna kuunteli kolmannen vuosikurssin oppilaiden tunnelmia opiskelusta, en ollut ollenkaan varautunut tähän vuoteen. Se on tullut huomattua, että vaikka opettajat ja vanhemmat oppilaat kertovat opiskelujen vaikeudesta ja viimeisen vuoden kiireisyydestä, ei sitä silti ymmärrä ennen kuin itse on siinä tilanteessa. Nyt on helppoa sanoa, että kaksi edellistä vuotta ovat olleet vielä sinäänsä helppoja, vaikkakin silloinkin on ollut omat haasteensa.

Tänä vuonna opiskelujen aikatauluttaminen on ollut kaikkein tärkeintä. Jos ei olisi kalenterissa merkattuna tutkielmien ja muiden tehtävien palautuspäivät, ei tästä vuodesta tulisi mitään, vaikka se vielä onkin pahasti kesken. Vuosi on ollut tähän mennessä todella kiireinen tutkielmien kanssa, ja loppukokeetkin kutkuttavat jo pahasti niskassa, vaikka niihin on aikaa vielä muutama kuukausi.

Meidän luokassa yleisimmät keskustelunaiheet ovat tutkielmien eteneminen, loppukokeet ja tulevaisuuden suunnitelmat.  Tieto siitä, että pitäisi olla jo melkein mietittynä, mitä seuraavaksi tekee, on lisännyt stressiä entisestään. Tällä hetkellä olen vahvasti välivuoden kannalla, sillä itselleni opiskelu on ollut välillä todella rankkaa ja tuntuu siltä, että on pakko vain saada olla rauhassa ja pistää sitten vasta mietintämyssy kunnolla päähän. Silloin saisi aikaa kunnolla pohtia, mitä sitä voisi joskus haluta elämällään tehdä. Nyt ensimmäisenä tavoitteena on vain saada kaikki meneillään olevat tutkielmat alta pois mahdollisimman nopeasti ja alkaa keskittyä täysillä loppukokeisiin. Ehkä tästä jollain tyylillä selvitään…tai jos ei selvitä, niin valmistutaan kuitenkin.

 

Toimittaja: Venla Sainio ja Essi Kultanen
Kuvat: Venla Sainio