Opiskelujen vaatima työ, aika ja jaksaminen ovat kaikki asioita, joiden kanssa lähes jokainen lukio-opiskelija joutuu tekemisiin jossain vaiheessa opiskeluja. Opiskelujen tasapainottaminen harrastusten, kavereiden ja levon välillä voi olla haastavaa ihan jokaiselle. Joukossa on kuitenkin opiskelijoita, joiden lähtökohdat opiskeluun eivät ole samat kuin usealla muulla. Tämän juttusarjan tavoitteena on tuoda erilaisia opiskeluun vaikuttavia asioita esille ja valottaa niin sitä, minkälaisista asioista on kyse, kuin myös opiskelijan saamaa tukea ja avustusta tilanteeseensa. Juttujen keskiössä ovat itse opiskelijat, jotka jakavat kokemuksiaan aihepiiriin liittyen.
Tämä sarjan ensimmäinen osa keskittyy opiskeluun vaikuttavista asioista kenties yleisimpään tai ainakin puhutuimpaan: oppimisvaikeuksiin ja niiden vaikutukseen opiskeluun, motivaatioon ja muuhun elämään. Suomessa jopa 20-25 % väestöstä kärsii jonkinasteisesta oppimisvaikeudesta ja 6-10 % heistä lukivaikeudesta, kertoo Lyseon erityisopettaja Satu Lajunen.
Oppimisvaikeudet vaikuttavat kokonaisvaltaisesti
Vahvimmin opiskelijat nostivat esiin oppimisvaikeuksien kokonaisvaltaiset vaikutukset heidän elämäänsä. Haastattelussa lukion ensimmäisen vuoden opiskelija Saana Nordlund kuvailee ymmärtämisen vaikeuksien aiheuttavan vapaa-ajan vähenemistä, jolloin esimerkiksi kavereita voi olla vaikea nähdä koulun ja harrastusten ohella. “Harrastan koripalloa ja koulun jälkeinen aikani kuluu treeneissä sekä kouluhommien tekemisessä. Mulla on kyllä hyvät suhteet kavereihini, mutta harmittaa, että vapaa-aikani menee koulutehtäviin enkä juurikaan ehdi olemaan heidän kanssaan”, kuvaa Nordlund ajankäyttöään. Hän kertoo myös samanlaisen arjen kuormittavan joskus liikaa, jolloin mikään tekeminen ei onnistu. Opiskelujen suuri vastuu ja työmäärä kasaantuvat oppimisvaikeuksista kärsivälle opiskelijalle helpommin ja nopeammin kuin muille, mikä aiheuttaa vaikeuksia jo olemassaolevien hankaluuksien lisäksi.
Hieman erilaisia oppimisvaikeuksien aiheuttamia hankaluuksia kuvaa Oona Kupari, jonka dyskalkulia (matemaattisen oppimisen vaikeus) näkyy jokapäiväisen elämän toiminnoissa. Hän kertoo rahan ja ajan hahmottamisen vaikeaksi, joka näkyy yksin asuvan opiskelijan elämässä esimerkiksi pitkittyneissä kauppareissuissa ja matkojen suunnittelun vaikeudessa. Myös huono muisti ja ajan käsityksen vaikeus aiheuttavat esimerkiksi tahatonta koulusta myöhästymistä, koska kotoa oikeaan aikaan lähteminen on vaikeaa. Samanlaisia kokemuksia välittää myös eräs opiskelija, jonka oppimisvaikeutta ei ole todettu, mutta se vaikuttaa opiskeluun ymmärtämisen vaikeutena: erityisesti taulukoiden lukemisen sekä lukujärjestyksien ja ruokalalistojen ymmärtämisen hän kokee hyvin vaikeaksi. Myös suunnistaminen on hänelle hankalaa. Oppimisvaikeudet eivät siis vaikuta vain koulussa ja opintomenestyksessä vaan jokapäiväisessä elämässä, jonka vastuut vain lisääntyvät aikuistuvien nuorten elämässä.
Tuen saaminen on vaihtelevaa
Lukiossa on jo pitkään tiedetty, että oppimisvaikeudet ovat suuri tekijä opinnoissa menestymisessä sekä opiskelijan hyvinvoinnissa ja jaksamisessa. Satu Lajunen kertoo jokaisen uuden lukiolaisen osallistuvan lukiseulaan, jossa kartoitetaan lukemisen ja kirjoittamisen mahdollisia ongelmia. Opiskelijat saavat myös täytettäväkseen itsearviointilomakkeen, jossa he voivat ilmasta oman näkemyksensä oppimisestaan ja mahdollisesta tuen tarpeesta. Lajunen korostaakin, että “lukiolaisella on jo pitkä koulupolku takanaan ja hän on usein tietoinen omasta oppimisestaan ja osaa itse kertoa, mistä voisi olla hänelle apua”. Erityisopettaja kutsuu heikon tuloksen saaneet ja tuen tarpeellisuudesta itse ilmaisseet opiskelijat juttelemaan kanssaan.
Tuen tarjoaminen kaikille sitä tarvitseville opiskelijoille on “lukion erityisopetuksen tavoite”, toteaa Lajunen. Hän kuitenkin lisää, että resurssit eivät vielä riitä kaikkien opiskelijoiden riittävään tukemiseen. Tämä tulee esiin myös opiskelijoilta: Saana Nordlund kokee saavansa tukea ymmärtämisen vaikeuksiinsa sekä koulusta että kotoa jo paljon, mutta kaipaisi vielä lisää tukea tunteakseen itsensä tasavertaiseksi muiden opiskelijoiden kanssa. Hän kertoo turhautuvansa erityisesti opiskeluun uppoavan ajan takia. “Joudun tekemään älyttömän paljon enemmän töitä kuin sellainen henkilö, jolla ei ole vaikeutta oppia. Joskus voi turhauttaa, kun niin paljon pitää tehdä töitä oman oppimisen eteen ja aika ei välttämättä riitä”, kuvailee Nordlund opiskeluaan. Tuen puutteeseen on turhautunut myös Oona Kupari, joka tuntee tuen olevan lähes olematonta diskalkulian helpottamiseksi. Hän kuvailee erityisesti opiskelujen suunnittelun ja kaikenlaisen matemaattisen tekemisen sekä oppimisen hankalaksi, eikä tilannetta auta selkeän tukijärjestelmän puuttuminen koulussa. Konkreettinen apu ja tukiopetus tuntuisivat hänestä parhaalta tuelta, mutta sitä on saatavilla vain yksittäisten opettajien kanssa sopimalla. Kaverit ja opettajat pyrkivät Kuparin mukaan auttamaan parhaansa mukaan sopivilla hetkillä. Tämä ei kuitenkaan korvaa koulun järjestämää systemaattista tukiverkostoa ja -ohjelmaa.
Kahden erilaisen oppimisvaikeuden huomioon ottaminen koulussa näyttää eroavan hyvinkin suuresti. Yhteistä molemmille on kuitenkin opiskelijoiden turhautuminen sekä tasavertaisuuden tunteen puute. Miten sitten asia heijastuu kokeissa ja muissa erikoistilanteissa? Kupari kertoo saavansa lisäaikaa koetilanteissa, ja Nordlund haluaisi tehdä kokeensa erillisessä tilassa, jossa häiriötekijät olisi minimoitu. Nämä ovat myös Satu Lajusen mukaan yleisimmät erikoisjärjestelyt esimerkiksi ylioppilaskokeissa. Kuitenkin matkaa vielä on: lisäaika tuo helpotusta ymmärtämisen vaikeuksien kanssa taistelevalle, mutta ei välttämättä auta diskalkulian kaltaisten oppimisvaikeuksen kanssa elävien opiskelua juuri ollenkaan. Nordlund kertoo saaneensa yläasteella esimerkiksi projektitöihin enemmän aikaa ja toivoisi lukiolta samanlaista joustavuutta. Paljon tilanteesta kertovat molempien opiskelijoiden kokemukset itsestään huonompina verrattuna muihin: oppimisvaikeuksien tuen kehittämisessä on siis vielä paljon tehtävää, vaikka erilaisia pedagogisia ratkaisuja toki jo on käytössä.
Motivaation löytäminen voi olla haasteellista
Motivaatio on joskus hukassa jokaiselta lukion opiskelijalta, mutta oppimisvaikeuksien kanssa se voi olla vielä paljon haasteellisempaa. Pitkään oppimisvaikeuksista kärsineet opiskelijat usein ovat tottuneet tehtävän työn määrään, mutta erityisesti haasteellisemmissa aineissa motivaatio katoaa turhautumisen alle. Oona Kupari kuvailee kaikkien matematiikkaan liittyvien aineiden olevan hankalia, sillä oma yrittäminen ei tunnu riittävän ollenkaan. Myös Saana Nordlund sanoo joidenkin aineiden olevan erityisen haastavia, jolloin motivaatio helposti katoaa. Haasteet aiheuttavat helposti myös negatiivisia mielialoja kuten masennusta, kertoo eräs opiskelija. Itsenäinen opiskelu ja oma-aloitteisuus kärsivät, kun mahdollisuudet onnistua ovat rajoitetut. Erityisopettaja Satu Lajunen korostaakin yksilöllisten opiskelutapojen ja tuen merkitystä oppimisvaikeuksien helpottamisessa: “Pienilläkin muutoksilla omissa oppimistavoissa voi olla yllättävän suuri merkitys. Kahdenkeskisissä tapaamisissa jutellaan esimerkiksi opiskelu- ja työskentelytavoista, riittävästä unesta ja pyritään yhdessä etsimään keinoja ja ratkaisuja, jotka auttaisivat opiskelijaa arjessa. Keinoja on monia, tärkeintä on löytää niistä itselle sopivin.” Tämä saisikin olla tulevien kehitysmallien pääajatus, jotta jokainen opiskelija voisi saada riittävää ja yksilöllisesti pätevää tukea.
Vaikeasta asiasta löytävät kuitenkin kaikki haastateltavat jotain positiivista: Kupari sanoo diagnoosin saamisen helpottavaksi, sillä oppimisvaikeuden aiheuttamista ongelmista ei tarvitse enää syyttää itseään ja omaa laiskuuttaan. Toinen opiskelija kertoo positiiviseksi omien vahvuuksien ja erilaisten oppimistapojen löytämisen. Hänelle kineettinen oppiminen on osoittautunut hyväksi tavaksi painaa asioita mieleen. Hän sanoo myös oppimisvaikeuden kautta opitun yrittämisen ja työnteon tärkeyden heijastuvan muuhun elämään. Erilaiset kokemukset oppimisvaikeuksista heijastavat myös niiden vakavuutta ja sitä kautta kokonaisvaikutusta opiskelijan identiteettiin, elämään ja koulunkäyntiin.
Satu Lajunen painottaa myös erilaisten vaikuttavien tekijöiden osallisuutta oppimisvaikeuksien hallintaan. Opiskelija voi olla taitava jollain kognitiivisella osa-alueella, mutta tarvita paljonkin tukea jollain toisella. “Tuen tarvetta aiheuttavat myös heikot opiskelutaidot, kypsymättömyys lukio-opintojen vaatimaan itsenäiseen työskentelyyn ja vastuuseen, motivaatio-ongelmat ja jaksamisen pulmat”, summaa Lajunen yhteen. Monesti oppimisvaikeuteen liittyy myös opiskeluun vaikuttavia ongelmia, jotka estävät tai vaikeuttavat oppimisvaikeuden hallitsemista. Tuen tarve on laajaa, ja monialainen yhteistyö voi olla välttämätöntä joissain tapauksissa. Opiskelijoiden kannalta tärkeätä olisikin kartoittaa kaikki oppimiseen ja oppimisvaikeuteen liittyvät asiat sekä tarjota tukea jokaisen esiin tulevan osa-alueen hallitsemiseen.
