Lyskarin toimitus kävi haastattelemassa kemian lehtori Petra Luukkoa hänen työurastaan ja koulutuksestaan.

1. Mihin koulutuksiin hait lukion jälkeen?

Hain luonnontieteellisiin koulutuksiin, lähettelin papereita vähän sinne tänne ja loppujen lopuksi valitsin Joensuun yliopiston kemian laitoksen.

2. Miten päädyit opettajaksi?

Kun olen lyseosta valmistunut, niin lukioaikana en ikinä ajatellut, että minusta tulee opettaja. Lähdin siis lukemaan kemistiksi ja sellaiseksi Joensuusta valmistuinkin. Sen jälkeen jatkoin Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla lisensiaattitutkintoa, johon minulla oli rahoittaja. Siinä sivussa jossain vaiheessa aloin tehdä tuntiassistentin hommia, eli opetin teekkareille jotain polymeerikemiaa ja pidin sekä arvostelin labratöitä, ja ajattelin, että tämä onkin ihan kivaa. Sieltä yhden ystävän kanssa haimme Helsinkiin monimuotokoulutukseen, jossa oli kasvatustieteen opinnot, että saa opettajan pätevyyden. Siinä vaiheessa ehkä markkinoitiinkin sitä, että luonnontieteen opettajista voi tulla puute. Lisäksi ehkä Lappeenrannassa työpaikkatarjonta kemistille ei ole kauhean suuri, joten siihen vaikutti myös tämä näkökulma.

3. Oletko koskaan katunut päätöstäsi hakea opettajaksi?

En varsinaisesti ole katunut sitä. Aluksi se oli pienen lapsen äidille tosi hauskaa, koska lasten lomat ovat samat kuin opettajan lomat, niin ei ollut koskaan lastenhoito-ongelmia. Joskus olen kuitenkin miettinyt, miltähän olisi teollisuusura maistunut. Vielä yliopistoaikoina minua kosiskeltiin töihin siihen firmaan, jolle tein graduni ja lisurini (toim. huom. lisensiaatintutkinto), mutta en sitten lähtenyt Kiteelle.

4. Kuinka päädyit töihin Lappeenrannan Lyseon lukioon?

Juttu lähti siitä, kun teimme niitä monimuotokoulutuksen opintoja kasvatustieteisiin, niin piti tehdä opetusharjoittelua, ja vanha kemianopettajani oli käymässä yliopistolla. Kävimme sitten ystäväni kanssa kysymässä, voisimmeko tulla tekemään Lyseoon opetusharjoittelua, ja se kävi.  Sitten jossain välissä Pertti [Europaeus, ent. kemianopettaja) sanoi, että hae hänen virkaansa sitten, kun hän jää eläkkeelle. Se jäi sinne takaraivoon ja se oli ehkä se tavoite, sillä siitä konkretisoitui, että voisi päästä Lyseoon töihin. Muutamassa vuodessa se sitten toteutuikin.

5. Kuinka kauan olet tehnyt opettajan töitä?

Opettajan töitä olen tehnyt lähes 20 vuotta, mutta en varmaan kuitenkaan niin paljon kuin ne, jotka tulevat suoraan yliopistosta opettamaan, koska siinä välissä tein ehkä jotain muutakin.

6. Oletko tehnyt muita töitä ennen opettajanuraa tai sen aikana?

Maisterivaiheen jälkeen lähdin tutkijaksi Lappeenrannan teknilliseen korkeakouluun, josta sain tutkijakoulutettavan paikan, jonka kuitenkin jätin kesken opettajankoulutukseen lähtiessä. Teknillisellä korkeakoululla tein tuntiassistentin hommia tutkimuksen lomassa eli ohjasin laskuharjoituksia ja paria polymeerikemiaan liittyvää laboratoriotyötä.

Nykyisin oheistoiminnot keskittyvät pitkälti opehommiin. Olen ajautunut erinäisiin luottamustehtäviin: olen paikallisen Etelä-Karjalan MAOL:n (Matemaattisten aineiden opettajien liitto) puheenjohtaja, MAOL:n hallituksen jäsen (3-vuotiskausi alkoi tammikuussa 2019) sekä aineenopettajaliiton hallituksen jäsen.

Tekemistä siis riittää. Vaikka luottamustehtävistä ei makseta palkkaa, niiden myötä tutustuu uusiin ihmisiin ja näkökulmiin. Samalla voi tuoda itselleen tärkeitä asioita esiin ja mahdollisesti vaikuttaa LUMA-aineiden opetukseen ja arvostukseen valtakunnan tasolla.

7. Minkä neuvon antaisit opiskelijalle, jota kiinnostaa kemian opettajan työ?

Uskoisin, että töitä riittää, koska pääainekemistejä ei ole kovin paljon opettajina ja heille voi olla enemmänkin tarvetta. Kannustaisin opiskelemaan laajasti alaa ja verkostoitumaan pikkuhiljaa. Vaikka se voi tuntua aluksi vaikealtakin, kannattaa lähteä erilaiseen toimintaan mukaan, sillä sieltä saa kollegiaalista tukea. Rohkeutta tarvitaan myös. Opettajan työ on mukavaa, sillä tässä saa kehittää itseään.

8. Olet entinen lyseolainen. Miten oma kemian opettajasi Pertti Europaeus vaikutti kiinnostukseesi kemiaa kohtaan ja uravalintaasi?

Pertti Europaeus oli mielestäni lämmin opettaja, ja hän oli hyvin kannustava. Siinä mielessä uskon, että Pertti on vaikuttanut paljonkin. En uskoisi, että olisin tässä, jos minulla ei olisi ollut Perttiä kemianopettajana. Arvostan hänen työtään.

9. Mikä on parasta kemian opettajan työssä?

Parasta on innostaa nuoria luonnontieteiden ja kemian maailmaan sekä antaa tietoa siitä, mistä kaikkialta kemiaa oikeasti löytyy ja missä sitä tarvitsee. Se tuntuu olevan vähän hukassa: kemiaa voi tarvita muissakin ammateissa kuin vain kemistinä. Kemiasta on hyötyä esimerkiksi journalistiikassa, jotta toimittajat ymmärtäisivät ja osaisivat niitä asioita, joista he kirjoittavat. Varmaan lähes kaikilla opettajilla [parasta] on myös se, että nuorten parissa työskentely pitää itsekin nuorena, kun saa olla tekemisissä nuorten kanssa.

10. Mikä on ikävintä kemian opettajan työssä?

Sanon suoraan, että ikävintä on yo-kirjoitusten aikaiset pissatusvuorot. Tällä koulutuksella kun pissatetaan aikuisia ihmisiä, niin tuntuu, että siinä on valtion ja kunnan rahat on vähän väärässä käytössä.

11. Mikä on (mielestäsi) tärkeintä opettajan työssä?

Ammatillisesti tärkeintä on se, että opiskelijoista tulee jatko-opintokelpoisia yksilöitä seuraavaan opinahjoon. Tärkeätä on myös nuorten innostaminen; pitää saada heidät näkemään ja ymmärtämään se, mihin kaikkeen luonnontieteitä tarvitaan. Opettajan työssä tärkeää on myös vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa, kuten keskustelu tunnilla ajankohtaisista asioista. Välillä saatetaan mennä sivuraiteille, mutta vuorovaikutus, kanssakäyminen ja yhteistyö tunnilla ovat tärkeitä asioita.

12. Olet opettanut myös peruskoulun yläasteella. Millä tavalla opettajan työ yläasteella poikkeaa työstä lukiossa?

Olen ollut yläkoulun puolella hieman, noin kahden vuoden ajan. Työ yläkoulussa eroavat lukiossa opettamisesta erityisesti siten, että yläkoulussa työ on enemmän kasvattamista kuin opettamista. Arvostan yläkoulun opettajia, mutta haluan mieluummin paneutua enemmän aiheeseen kuin kasvatuspuoleen.

13. Kemian koulutusohjelmien suosio erityisesti korkeakouluissa on laskenut. Kerro lyhyesti, miksi kemia on (mielestäsi) tärkeää ja miksi sitä kannattaisi opiskella.

Luulen, että osasyy on valintakoeuudistuksessa. Ennenhän sinne haki myös preppaajia, jolloin kyseisellä koulutusalalla oli enemmän opiskelijoita ja osa preppaajista jäi myös alalle. Nyt ensikertalaiskiintiöt ovat heikentäneet luonnontieteiden suosiota. Kuitenkin nykymaailmassa jos haluamme, että meillä on maapallo vielä tuhansien vuosien päästä, niin luonnontieteet ovat ne (keinot), millä ratkaistaan ongelmat. Niillä voidaan ratkaista tulevaisuuden ongelmat, haasteet ja tarpeet eli kemian osaamista tarvitaan esimerkiksi ilmastonmuutokseen, energiaratkaisuihin, materiaaleihin, lääketieteeseen sekä farmasiaan; kemiaa tarvitaan kaikilla elämän osa-alueilla, joten siinä mielessä olisi tärkeää osata kemiaa. Lisäksi Suomen viennistä suurin osa on kemianteollisuuden tuotteita eli yksittäisenä alana kemian merkitys Suomelle ja sen kansantaloudelle on tärkeä.