Jokainen lyseolainen – niin opiskelija kuin opettajakin – on viimeisen vuoden aikana saanut kokea etänä opiskelun tai opettamisen koko tunneskaalan. Toinen vuosikurssi nautti juuri lähiopetuksesta kaksi viikkoa, ja oli ykkösten vuoro palata Lyseolle maanantaina 26.4. Näkökulma on usein etäkoulua koskevassa keskustelussa ollut negatiivinen, joten Lyskarin toimitus halusi tällä kertaa kuulla lyseolaisten selviytymistarinoita ja rohkaisun sanoja. Tällaisia ne olivat:

“Kun ensimmäisen kerran jouduimme etäopetukseen keväällä 2020, tuntui se hämmentävältä ja oppiminen kotoa käsin oli alkuun hyvin haastavaa. Pikkuhiljaa kotiin alkoi kuitenkin muodostua erilaisia opiskelutottumuksia ja -rutiineja, jolloin oppiminen helpottui. Kesän aikana nousi toivonkipinä lähiopetukseen palaamisesta ja syksyllä päästiinkin takaisin Lyseolle, joskin maskit naamalla. Turhautuminen valtasi mielen, kun tuli tieto etäopiskeluun palaamisesta, sillä sen arvasi estävän vanhojen tanssien sekä penkkareiden järjestämisen. Pikkuhiljaa joulukuun kahden viikon etäopetus laajeni kahdeksi jaksoksi ja usko lähiopetukseen paluusta hiipui.

Vasta muutama viikko sitten nousi esiin tieto lähiopetukseen paluusta vuosiluokittain ja tieto tästä nosti opiskelumotivaatiota. Alkuun ajatus kouluun paluusta kuitenkin hieman pelotti, mutta kun järjestelyt selkenivät, tuntui luokassa istuminen ja ystävien kanssa kasvotusten jutteleminen hyvältä. Etäopetuskaan ei kuitenkaan tunnu täysin turhalta ajanjaksolta, sillä sen aikana tuli muun muassa nukuttua paremmin, huomattua, miten hyvin ihmisiin voi ottaa yhteyttä myös vaikkapa Google Meetissä sekä opittua uusia oppimismenetelmiä, joista tulee mahdollisesti olemaan hyötyä jatko-opintoja ajatellen. Tsemppiä kaikille ja mukavaa kesän odottelua!”

– 2. vuosikurssin opiskelija

“Korona-arjessa selviytyminen on ollut kyllä melkoista tarpomista. En näe ystäviäni lähes ollenkaan, ja oppimismotivaationi on huonontunut huomattavasti. Olen yrittänyt keksiä näihin joitakin ratkaisuja, mutta se on vaikeaa. On tässä tietysti hyvätkin puolensa ollut. Esimerkiksi saan paljon enemmän unta, kun ei tarvitse herätä aikaisin bussiin. Kuitenkin, vaikka pari vuotta sitten en tätä uskonut koskaan sanovani, kaipaan kouluun. On ihanaa, että pääsen pian edes hetkeksi lähiopetukseen ja toivon, että tilanne paranisi sen verran, että lähiopetus jatkuisi tästä lähtien aina!”

– 1. vuosikurssin opiskelija