Olet myöhästymässä tärkeästä tapaamisesta, mutta samassa jalkasi päättävät lakata toimimasta. Yrität juosta, mutta jokainen askel on kuin Matrix-elokuvan hidastukset. Kuulostaako tutulta? Voi olla, sillä juokseminen kuin juoksuhiekassa on hyvin yleinen uniteema, kuten myöhästyminenkin, mutta mitkä muut asiat unissa toistuvat?

Unien mysteerien pohtiminen on muodostunut osaksi ihmisen historiaa. Unia on selitetty viesteiksi jumalilta tai pahoilta hengiltä. Unia on pelätty ja niistä on haettu selityksiä valvemaailmassa mietityttäviin kysymyksiin. Mutta vaikka unet ovatkin hyvin vanhaa perua ja todistetusti myös eläimet näkevät jotakin unenkaltaista, on unimaailma yhä meille suuri kysymysmerkki.

Kirjailija Anna Tommola on koonnut viimeisimpiä unitutkimustuloksia kirjan kansien väliin. Kyseinen tietokirja, Yöllinen elämämme, sisältää paljon pohdintaa ja ihmisten omia unikokemuksia. Kirjan innoittamana Lyskarin toimitus päätti tehdä oman kyselynsä unista ja selvittää, mistä ihmiset uneksivat. Vastaajien ikähaarukka on 15-65 vuotta. Kysely on suppea, eikä sen tuloksista voida vetää suoria johtopäätöksiä, vaan tulokset ovat suuntaa antavia.

On hyvä aloittaa toteamalla, että unet selvästikin kiinnostavat ihmisiä. Vastaajista kukaan ei kokenut unien olevan tylsä aihe.

Seikkailut, putoaminen tyhjyyteen ja takaa-ajot nousivat selvästi kärkeen unien yleisten aiheiden listauksessa. Jopa päälle 70 % vastanneista oli kokenut seikkalu-unia useamman kerran elämämässään. Seikkailun käsitte on kuitenkin hyvin laaja, ja jokainen voi määritellä sen omalla tavallaan, mikä voi lisätä vastauksien määrää. Lentäminen on jo paljon rajatumpi vaihtoehto, mutta silti jopa 35 % vastanneista oli lentänyt unissaan.

Kolmen kärkeen nousi myös putoaminen tyhjyyteen. Esimerkiksi kaksi vastaajista oli nähnyt toistuvasti unta hissillä putoamisesta, eikä ihme, sillä putoaminen näyttää olevan universaalisti kaikkein yleisin uniteema, mikäli uskotaan Anna Tommolan Yöllinen elämämme -kirjaa. Esimerkiksi vuonna 1937 tehdyssä yhdysvaltalaisessa laajemmassa unikyselyssä jopa 87 % vastanneista kertoi joskus pudonneensa unessa. Sama tulos saatiin myös myöhemmin tehdyssä kyselyssä 1950-luvulla. Näissä kyselyissä nousi esiin myös jahdatuksi tuleminen unissa. Samoin kävi Lyskarin unikyselyssä: noin 60 % muisteli nähneensä joskus unta, jossa joku tai jokin jahtasi.

Kuolleiden kohtaaminen on uniahe, jota esiintyy varsin yleisesti joka puolella maailmaa. Olikin hämmentävää, että vain 14 % vastanneista oli tavannut unessa jo edesmenneen henkilön. Tähän voi vaikuttaa vastaajien keskimääräisesti varsin nuori ikä. Monilla vastaaja ei välttämättä ole menettänyt ketään kovin läheistä. Jos kysely olisi tehty ainoastaan yli 50-vuotiaille, tulos voisi olla erilainen. Kuolleiden kohtaamiselle unessa on olemassa myös oma englanninkielinen termi visitation dreams eli vierailu-unet. Menneisyydessä, kuten nykypäivänäkin, on ollut yleistä ajatella, että kyse on tosiaankin elämän ja kuoleman rajan ylityksestä. Nykytiede kuitenkin selittää todentuntuisimmatkin vierailu-unet muiden unien tapaan vain aivojen tuotokseksi.

Tässä kyselyssä vähiten kannatusta kuolleen henkilön lisäksi listan uniaiheista saivat syvälliset ja/tai filosofiset pohdinnat, hampaiden putoaminen ja julkisuuden henkilö. Näitäkin aiheita olivat kuitenkin unissaan nähneet useammat henkilöt.

Vapaammassa vastauksessa unien toistuvista aiheista, esiin nousivat myös muun muassa parisuhdeunet, hukassa olevat tavarat, auton hallinnan menettäminen ja unet, joiden toivoisi olevan totta. Moni myös vastasi, ettei unissa toistu mikään tietty aihe.

”Näin päiväkoti-ikäisenä aina samaa unta, jossa nousin tarhan pihalla olevan muumitalon toiseen kerrokseen. Sitten eräs ryhmäläiseni säikytti minut, jolloin heräsin. ”

”Näin eskarissa ollessani todella monta kertaa saman unen uudestaan ja uudestaan. Olin pienellä saarella muiden eskarilaisten ja meidän ohjaajiemme kanssa. Muistan, että saarella ei ollut muuta kuin punainen mökki ja vähän puita. Aina kun näin tätä unta, taivaalla liitelevät suuret ja pelottavat linnut nappasivat suuhunsa jonkun meistä. Se oli hirveää. Vähän vanhempana olen nähnyt useamman kerran, että hampaani ovat irronneet yksi kerrallaan. Kamala kokemus sekin, jonka jälkeen herätessä on tarkistettava, että ovathan kaikki hampaat vielä tallessa. ”

Mikäli joku uni jää ikään kuin junnaamaan paikoilleen yöstä toiseen, kyseessä näyttää todennäköisimmin olevan paha uni.

Kyselyssä oli myös kysymys: “Ovatko unet muuttuneet joltakin osalta vanhetessasi?” Vain muutama vastasi, että unet eivät ole muuttuneet. Mielenkiintoinen huomio oli, että lentäminen näyttää iän myötä katoavan. Joten kaikki nuoret: mikäli haluatte osata lentää, pitäkää kiirettä! Tulevaisuus sen osalta ei näytä kovin valoisalta. Toinen huomio unien muuttumisesta oli painajaisten väheneminen vanhetessa. Peräti 1/3 vastanneista mainitsi painajaisten vähentyneen. Iän myötä myös unet omista lapsista olivat ilmaantuneet.

”En ole nähnyt vanhemmalla iällä enää lainkaan painajaisia tai ainakaan en muista niitä enää herätessäni. ”

”Nyt vanhempana näen ehkä enemmän unia, jotka voisivat olla totta. Pienenä saatoin nähdä enemmän unia esimerkiksi joistain satuhahmoista. En myöskään enää näe kovin usein painajaisia, pienenä niitä oli enemmän ja joskus jopa ”pelkäsin” mennä nukkumaan! ”

”Näen enemmän seikkailu-unia, joissa voin tehdä niin sanotusti mitä vain. Lapsena näin painajaisia enemmän. ”

Aivan omat aiheensa ovat valeherääminen ja selkounet. Kaikki ihmiset eivät koe välttämättä elämänsä aikana kumpaakaan, mutta todennäköisemmin kuitenkin selkounen. Valeheräämiset eli herääminen unessa niin, että luulee heränneensä oikeasti, mutta uni jatkuukin vielä sekä selkounet eli unet, joissa tajuaa olevansa unessa, eivät ole jokaöistä sapuskaa. Tätä tietoa tukevat myös Lyskarin kyselyn vastaukset. Lähes 60 % oli joskus kokenut valeheräämisen, mutta vain muutaman kerran. Vastaajista 35 % ei ollut kokenut valeheräämistä lainkaan ja vain 7 % koki uneksivansa valeheräämisiä useinkin.

Hyvin todennäköisesti selkouni on yhtä vanha ilmiö kuin uni muutenkin, mutta silti tutkijat eivät vieläkään täysin tiedä, mistä on kyse. Näyttäisi siltä, että selkounessa tietyt valveeseen liittyvät aivoalueet ovat jostain syystä aktiivisina, vaikka ihminen muuten olisi unessa. On todettu, että tavallisesti REM-unessa eli vaiheessa, jossa nähdään yleisesti vilkkaammin unia, tietoiseen järkeilyyn liittyvät otsalohkot ovat osittain sammuksissa. Tämän vuoksi unet saattavat olla mitä ihmeellisimpiä, sillä meidän normaali järkemme on ikään kuin pois päältä. Kun otsalohkot sitten jostain syystä päättävätkin kesken unta taas toimia, ihminen pystyy päättelemään loogisemmin ja huomaa unen oudot piirteet. Lopputuloksena luultavasti tajuaa, että kyse on unesta.

Vain harva pääsee tietoisesti selkouneen, mutta jotkut ihmiset ovat kuitenkin herkempiä näkemään niitä. Selkounta tutkiessa on tultu siihen lopputulokseen, että niitä usein näkevät ovat valveillakin keskimäärin muita ihmisiä tietoisempia ajatuksistaan. Mielenkiintoinen huomio on myös se, että tutkimusten mukaan paljon konsolipelejä tai tietokonepelejä pelaavat henkilöt, näkevät selkounia muita helpommin. Usein he myös pystyvät kontroilloimaan toimiaan unissaan, mihin selkouni antaa mahdollisuuden.

Itse näin kerran unta, joka vaikutti minusta hyvin oudolta, ja uni muuttuikin hetkeksi selkouneksi. Ajattelin, että mikäli tämä nyt on unta, voisin tehdä mitä vain! Tuijotin päättäväisesti vieressäni olevaa puuvajaa, ja päätin vaihtaa tahdonvoimalla sen väriä. Pinnistelin vaikka kuinka, mutta seinä ei vain muuttunut vihreäksi. Petyin ja totesin: ”Ei tämä taidakaan olla unta.” Uni jatkui tästä taas normaalina unena, enkä ollut enää tietoinen sen todellisuudesta.

Selkouniin taipuvaisimmatkaan eivät aina voi vain päättää näkevänsä selkounta tai varsinkaan tehdä niissä niin sanotusti mitä vain. Selkouniakin voi ilmeiseti yrittää oppia näkemään tietynlaisten harjoitusten avulla. Tuskin jokaöinen tietoisuus kuitenkaan ajaa unien pääideaa. ”On varmasti painavat syyt, miksi selkouni on niin harvinaista ja hankalaa ylläpitää”, sanoo psykologian professori Antti Revonsuokin.

Lyskari suosittelee!

Mikäli innostuit unista enemmänkin, Yle Areenasta löytyy Uniraati-niminen podcast, jossa arvioidaan kuuntelijoiden lähettämiin uniin ja arvioidaan niitä vakioraatilaisten ja vierailevien tähtien kanssa. Kyseessä on siis unien levyraati.

Lähteet: Yöllinen elämämme, 2020, Anna Tommola