Anna-Inkeri Hentunen kuuluu Lyseoon, ja Lyseo on iso osa Anna-Inkerin uraa. Pian lyseolaisille tuttu saksan ja venäjän kielen opettaja lähtee eläkkeelle. Lyskari kyseli muistoja ja tulevien vuosien suunnitelmia.

Kuinka kauan olet toiminut opettajana?
Aloitin opettajana 25-vuotiaana vuonna 1979, eli uraa on takana 38 vuotta.

Miksi halusit opettajaksi? Miksi juuri saksan ja venäjän kielet?
Olen “kutsumusopettaja”. Sanoin äidille ja isälle neljävuotiaana, että minusta tulee isona saksan opettaja. Venäjä tuli mukaan olosuhteiden ja käytännön pakosta. Valmistumiseni jälkeen tarjottiin pitkää venäjän opettajan sijaisuutta Lyseolta. Opetin ensin monta vuotta pelkkää venäjää, ja saksa tuli mukaan myöhemmin.

Kuinka kauan olet opettanut Lyseolla ja kuinka monessa koulussa olet opettanut?
Aloitin työt Lyseolla samana vuonna kun valmistuin. Lyseon rinnalla pidin tunteja Lönnrotin ala-asteella ja Lyseon lukion yhteydessä olleella yläasteella sekä Kesämäen lukiossa. Lyseo liittyy siis minuun hyvin selkeästi.

Miten Lyseo on muuttunut urasi aikana?
Tilamuutokset ovat olleet suuria. Heti kohta Lyseolle tuloni jälkeen alettiin puhua isosta remontista ja toivoa sen tulemista. Vuosikymmenien odottamisen jälkeen tehtiin tilojen upea remontti, joka oli tärkeä muutos koko koululle. Remontti lisäsi viihtyisyyttä ja nykyaikaisuutta mutta vanhaa kunnioittaen. Remontissa tuotiin hienosti esille vanhoja asioita ja piirteitä, kuten opettajainhuoneen kierreportaat, jotka olivat ja ovat yhä tärkeä osa Lyseota. Opetuksessa ja ihmisten välisissä suhteissa on tapahtunut myös suuria muutoksia.

Mikä on ollut parasta opettamisessa?
Opettamisesta parasta on ollut aina ja on se, että saa välittää ja käsitellä mahdollisimman hyvässä vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa sellaisia tietoja ja asioita, jotka lisäävät osaamista ja parhaassa tapauksessa laajentavat opiskelijoiden maailmankuvaa ja antavat uusia mielipiteitä. Opettajan työ ei saisi koskaan olla jalustalla seisomista ja pelkkää määräilyä. Suurin asia on saada opiskelijat ajattelemaan itse.

Mikä on ollut vaikeinta/haastavinta urallasi?
Vaikein ja haastavin asia liittyy siihen, että on ollut kauan alalla ja nähnyt kulttuurin ja tekniikan muutoksia niin paljon. Nykyään muutokset ovat todella nopeita, eikä ole aikaa jäädä analysoimaan edellisten uudistusten seurauksia ja vaikutuksia ennen uuteen uudistukseen siirtymistä. Tästä seuraa pintapuolisuus ja kiire, jotka eivät ole kivoja asioita.

Mikä on mieleenpainuvin kokemuksesi?
Minulla ei ole yhtä tiettyä mieleenpainuvinta kokemusta. Parhaimmat muistot ovat tilanteista, joissa osaamisen, jaksamisen tai psyykkisen tasapainon takia heikoilla oleva opiskelija on päässyt yli vaikeuksistaan: kun näkee opiskelijan oppimisen, tasapainon saavuttamisen, itseluottamuksen kasvamisen sekä “maailma kantaa”-ajatuksen ymmärtämisen.

Tuleeko mieleen hauskin/pahin tempaus, joka on sattunut opiskelijan kanssa?
Ei tule mieleen mitään hirveitä mokia tai “möhläyksiä”. Onko minulla voinut olla niin tasainen 38-vuotinen ura?

Onko jotain tiettyä keinoa, jolla olet saanut aina oppilaat tottelemaan?
Olen käyttänyt kahta pirullista konstia oppilaille. Urani alkuaikoina opiskelijat kopioivat kaiken, mitä opettaja kirjoitti liitutaululle. Jos opetuskeskustelu oli mahdotonta, uhkasin, että kirjoitan sitten kaiken taululle, kopioikaa sieltä. Noin puoli tuntia kirjoittamista riitti keskustelun avaamiseksi. Toinen keino oli olla hiljaa niin kauan, että luokka hiljeni. Ensin joku yksittäinen opiskelija huomasi, että opettaja seisoo hiljaa luokan edessä. Sitten hiljaisuus levisi yksi opiskelija kerrallaan luokkaan. Kun koko muu luokka oli hiljaa, myös takapenkin kuiskuttelijat huomasivat hiljaisuuden ja sulkivat suunsa, usein vähän noloina. Tilanteet, joissa olen joutunut noita keinoja käyttämään, ovat olleet harvinaisia.

Mikä on salaisuutesi, jolla saat oppilaat kiinnostumaan aiheesta?
Innostus on sisäsyntyistä; pakottamalla kiinnostus ei synny. Houkuttelu ja työmenettely ovat avainasemassa. On tärkeää saada opiskelijat käyttämään aivojaan itsenäisesti. He saavat aihepiirin, jonne pitää mennä annettujen työkalujen avulla. Pitää vedota opiskelijan omaan tiedonhaluun ja arvostaa opiskelijan omia työtapoja. Tärkeää on kiinnostuksen herättäminen ja sopivasti auttaminen, ei tiedon syöttäminen. On ihanaa, kun opiskelijat kysyvät, miksi jokin asia on niin kuin se on ja ehdottavat vaihtoehtoista ratkaisua.

Mikä on parasta eläkkeelle pääsyssä?
Parasta eläkkeelle pääsyssä on, ettei ole enää lukujärjestyksiä, joita noudattaa. Saan ajankäytön omaan hallintaani.

Onko sinulla jotain suunnitelmia?
Minulla ei ole mitään tiettyjä suunnitelmia. Olen aina ollut kiinnostunut kulttuurista ja kulttuurihistoriasta: teatterista, musiikista, taiteesta. Tarkoitukseni on nauttia niistä. Lisäksi aion lukea paljon saksankielisiä kirjoja ja kotimaista kirjallisuutta. Haluan myös matkustella.

Mitä jäät kaipaamaan opettamisessa ja miksi?
Opettamisessa olen aina tykännyt vuorovaikutuksesta nuorten kanssa, ja mielestäni olen pysynyt iän karttuessa hyvin kartalla. Vuorovaikutuksen ansiosta näkee yhteiskunnan ja nuorten muutoksen. Tunnen kuitenkin olevani kypsä siirtymään eteenpäin. Tulen kaipaamaan opetuskeskustelua ja opettajainhuoneen ihania työkavereita sekä hauskaa ja hulvatonta ilmapiiriä, joka voi olla myös vakava, kannustava ja tukeva aina tarvittaessa. Työyhteisö  on ollut hyvin hieno.

Jos saisit valita ammattisi ja aineesi uudelleen, mitä muuttaisit vai et mitään? Miksi?
Valitsisin edelleen saksan kielen ja tutkimuksen. Minulla on tutkijan tausta, ja minusta tutkiminen on ihanaa. Jos saisin muuttaa koulutusjärjestelmää tai voisin perustaa koulun omien mieltymyksieni mukaan, palaisin aina “back to basics” ja lähtisin liikkeelle antiikista. Perustaisin opettamisen keskusteluun ja oppilaiden mieltymyksiin sekä opettajan tiedon ja opiskelijoiden oppimishalun yhdistämiseen. Heittäisin pois kaikki digityökalut.

Mikä on sellainen seikka, jota opiskelijat eivät varmasti sinusta tiedä eivätkä sinusta osaisi odottaa?
Vaikka pidän luokassa asiallista ilmettä, rakastan kaikennäköistä hulluttelua, “crazya huumoria” ja kuohuviiniä.

Vaikka vapaus ja aikatauluttomuus nyt koittaakin, Lyskari ja Lyseon väki haluavat muistuttaa, että koululla saa aina vierailla. Mielenkiintoisia eläkeajan kulttuuririentoja sinulle, Anna-Inkeri!

Toimittaja: Milla Kainlauri
Kuvat: Kuvia kotialbumista ja Anu Huttunen