Lauantaina 7.5.2022 sai ensi-iltansa Lappeenrannan lukioteatterin esittämä Tunteellinen kone -musikaali, jonka on käsikirjoittanut Hanna Suutela ja sovittanut Matti Suomela. Musikaalin ohjasivat Susanna Kauppi ja Marika Kesseli. Orkesteria johti Lea Kaijansinkko. Produktiossa oli mukana näyttelijöitä, bändi, lavastusryhmä ja tanssiryhmä.
Tunteellinen kone kertoo perheestä, jossa äiti on kuollut ja isä elää enemmän työlleen kuin perheelleen. Isä on jo vuosia kehittänyt valtion rahoituksella robottia, joka tuntisi kuin ihminen. Yliopiston henkilökunnan mielestä Professorin koe on epäonnistunut, joten he ovat päättäneet antaa Professorille potkut. Perheessä on seitsemän lasta, ja kun vanhempaa ei ole kasvattamassa, jää kodin ja pikkusiskojen hoito perheen vanhimmalle tyttärelle eli Dorikselle. Perheen elämä on jo siis muutenkin yksi katastrofi, mutta tilannetta ei helpota se, kun pikkusiskot onnistuvat herättämään heidän isänsä työstämän robotin henkiin.
Mitä lähemmäksi ensi-iltaa tultiin, sitä enemmän harjoituksia oli. Tiivis harjoittelutahti oli rankkaa, mutta se kannatti. Tyhjästä nousi musikaali, joka on päässyt monen ihmisen sydämeen. Puoliksi tuotantoon osallistuneilla on haikea olo siitä, että se on ohi, mutta osaksi ilmassa on myös helpotusta.
Bändissä soittanut Aliisa Penttinen kertoo, että hän yllättyi siitä, miten iso juttu musikaali oli ja miten paljon tekemistä se vaati. Suosion määrä yllätti myös. Kokemus oli rankka, mutta jäi paljon hyviä muistoja. Penttiselle jäi kokemus, että ne, jotka eivät olleet mukana, eivät edes tajunneet, miten paljon työtä produktio oikeasti vaati, millaista se on ollut ja kuinka kivaa se on oikeasti ollut. Penttinen kertoo, että kivointa on ollut uudet ihmiset ja paremmin soittamaan oppiminen, kun laitettiin soittamaan soittimia, joihin ei ollut ikinä ennen koskenut.
Vaikka musikaali oli rankka, Penttistä kaduttaisi, jos hän ei olisi lähtenyt mukaan. Penttinen kannustaa kaikkia osallistumaan, jos kyseinen tilaisuus tulee vastaan. Penttinen kertoo musikaalin olevan vähän sellainen “once in a lifetime -juttu”.
Tunteellisen koneen tanssiryhmässä tanssinut Verla Lindh ihmettelee sitä, kuinka pienistä paloista tuli niin näyttävä kokonaisuus hyvin lyhyessä ajassa. Lindh kertoo kokemuksen olleen ainutlaatuinen. Hän ei kuitenkaan sanoisi, että ei vaihtaisi hetkeäkään pois, sillä rankka musikaali todellakin oli. Lindh kuitenkin sanoo musikaalin antaneen enemmän kuin mitä se otti.
“Kevät teatterilla oli osittain stressaavaa ja kiireistä aikaa, mutta tunnelma treeneissä ja teatterilla oli kotoisa, joten sinne oli aina mukava mennä”, Verla Lindh kertoo.
Musikaalissa robottia näytellyt Klea Mullamaa kertoo yllättyneensä siitä, että sai mikillisen roolin. Yleensä aina musikaalien mikillisissä rooleissa vaaditaan laulutaitoa, mutta sitä ei Mullamaalla hänen omien sanojensa mukaan ollut. Sen takia Mullamaa oli ajatellut, että hänestä tulisi musikaaliin tanssija. Mullamaa kuitenkin osoitti näyttelijänä, että robotin rooli kuului hänelle.
Mullamaalle kokemus oli ilman muuta hieno. Hän kehuu yhteishenkeä ja hetkeä, jolloin musikaali esitettiin ensimmäisen kerran. Mullamaakin kuitenkin puhuu siitä, miten vaikeaa ja rasittavaa musikaali välillä oli. Kaikki kuitenkin oli Mullamaan mukaan sen arvoista.
Mullamaan mukaan antoisinta musikaalimatkassa olivat uudet kaverit ja itsensä toteuttaminen. Mullamaa kertoo hänellä olleen tarkoitukseton tunne, mutta näytellessään hänestä tuntui, että hän teki jotakin, missä oli oikeasti hyvä.
Mullamaa haluaa sanoa kaikille, että musikaaleihin kannattaa lähteä mukaan, vaikka matka voi olla vaikea ja vaikka se vie aikaa.
“Kannattaa hakea ja nauttia siitä roolista, minkä sai, vaikka rooli ei olisikaan sellainen, mitä lähti hakemaan”, ohjeistaa Klea Mullamaa.
Mullamaa kertoo, että mikään rooli ei ole merkityksetön, vaan kaikki roolit ovat tärkeitä. Mullamaa joutui musikaalin takia vaihtamaan valmistumissuunnitelmaansa ja valmistuu nyt puoli vuotta alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin, mutta ei kadu päätöstään yhtään.
Toimittanut: Ilona Suoranta
