Kahden viikon opettajahaaste on alkamassa. Ihan ensimmäisenä ei ehkä tule mieleen, että työpöytä voisi parantaa omaa terveyttä ja hyvinvointia. Toki vuosien varrella on tullut haaveiltua säädettävästä seisomapöydästä ja satulatuolista – korjattavista teksteistä tyhjästä työpöydästä puhumattakaan.

Saimme koululehden vetäjinä eteemme Lyskarin toimitukselta Iltalehden artikkelin, jossa kehotetaan parantamaan työpisteen viihtyisyyttä ja samalla omaa hyvinvointia kiinnittämällä huomiota seitsemään seikkaan. Lähdetäänpä siis tekemään ensin alkuarviointia ja kohennusta Sariannan työpisteelle.

Kohta 1: Hanki kasveja
Ja heti menee hankalaksi – eihän minulla ole sellaisia kotonakaan eikä urani hortonomina ole kummoinen. Kaktukset tuppaavat mätänemään ja muut virherkasvit kuihtumaan, vaikka niitä ihan aidosti olen vuosien varrella yrittänyt hoivailla. Ei yhtään siis huvittaisi lähteä tekemään viattomia uhreja. Lopulta päädyn ostamaan kaksi mehikasvia, koska olen antanut itseni ymmärtää, että ne ovat kiitollisia kasvajia ja varsin itsenäisiä selviytyjiä. Koska en osaa päättää kahden välillä, ostan molemmat. Ainakin toinen selvinnee kahden viikon kokeilusta hengissä.

 

Kohta 2: Lataa sovellus
Iltalehden artikkelissa perustellaan tuolilta ylös nostavan sovelluksen hyödyllisyyttä terveyssyillä – jatkuva istuminenhan tutkitusti aiheuttaa vakavia terveysongelmia, jopa tappaa. Tätä en koe ongelmaksi, sillä työpöydän ääressä työskentelyä on koulupäivien aikana varsin vähän. Välitunnit ovat lyhyitä, ja muu työpisteellä touhuilu on yhtäjaksoisen istumisen sijaan pikemminkin kaapin, kopiokoneen/tulostimen ja pöydän välisen ringin ympärillä pyörimistä. Kotiin esseiden korjaamiseenkaan en koe tällaista huonon keskittymiskyvyn vuoksi tarvitsevani. Kyllä jääkaappi ja muut houkuttavat kohteet liikuttavat säännöllisesti pois tekstipinon luota. Tämän ohjeen siis päätän skipata hyvällä omallatunnolla.

Kohta 3: Satsaa kauneuteen
Tämä ei nyt oikein osoita merkkejä helpottumisesta. Koska olen minimalismin ystävä ja vierastan kaikenlaista turhaa krääsää, pohdin lapsenlapsen kuvan ripustamista sermiin. Lopulta päädyn kuitenkin ostamaan mehikasveilleni itseäni miellyttävät ruukut: betonisen ja keraamisen, molemmat rusehtavan harmaata sävyä. Kauneuteen satsaan lopulta myös siten, että valikoin tarkasti, mitä esineitä työpöydälleni kokeilun ajaksi sallin. Päätän jättää esille selkeälinjaisen keväänvihreän termosmukini muistuttamaan siitä, että talvi taittuu kyllä ennen pitkää. Tämähän alkaa oikeasti tuntua ihan kivalta. Ainakin mieli virkistyy, kun alkaa panostaa itseensä.

Kohdat 4 ja 7: Istu mukavammin ja valaise kunnolla
Siirrytään siis syyllisyysosioon… Tyhy-ryhmän ostamat tasapainotyyny ja kirkasvalolamppu ovat jostakin kumman syystä jääneet ottamatta aktiiviseen käyttöön. Tasapainotyynystä on tullut lähinnä selkätuki, ja häpeäkseni myönnän, ettei koko pimeän talven aikana kirkasvalolamppu ole päässyt laatikosta paikoilleen. Eipä tosin vieressä istuva kollegakaan ole lamppupakettiin saanut tartuttua. Tuumasta toimeen siis. Kahden viikon ajan päätän keikkua tasapainotyynyn päällä, ja kirkasvalolamppu päätyy pöydän kulmalle valaisemaan mehikasveja ja samalla työskentelyäni.

 

Kohta 5: Juo vettä
Työpöydälläni on elokuusta asti ollut tilaa viemässä juomapullo. Olen sen kesän jälkeen jaksanut täyttää ehkä kaksi kertaa. Iltasanomien artikkelissa korostetaan todetaankin, että veden juominen unohtuu yllättävän monelta työpäivän aikana. Kokeillaan siis, olisiko vedenjuonnista apua iltapäivisin hiipuvaan työtehoon. Päätän aloittaa tämän “heti huomenna”.

Kohta 6: Ota tavaksi siivota
Tähän ei varmaankaan kuvien lisäksi tarvitse kommentoida muuta kuin se, että työpöydän pinta oli yllättävän valkea kunnon kuuraamisen jälkeen.

 

Innokkaana alkuun – tämähän toimii ainakin osin

Ensimmäisen viikon aikana työpöydän siisteys jaksaa ilahduttaa joka aamu töihin tullessa. Yhä useammin havahdun siihen, että miettiessäni katse siirtyy kasveihin. Ne rauhoittavat kummasti oloa ja saavat mielen siirtymään kesän odotukseen, vaikka ulkona vuoroin sataa lunta ja räntää, vuoroin paukkuvat pakkaset. Myös pöydän siisteys auttaa keskittymään olennaiseen. En välitä kollegoiden virnuilusta ja kommenteista. Tätähän tehdään nyt ihan vain oman hyvinvoinnin eteen.

Aluksi haen pitkään työtuolin säätöjä kohdilleen ja tasapainotyynyn vuoksi kädet tuntuvat olevan koko ajan joko liian korkealla tai matalalla. Pohdin, kustantaisiko työpaikka mieluummin minulle sellaisen jättikokoisen jumppapallon, jonka päällä olen ajoittain koulutuksissa saanut istua. Levottomana ihmisenä se on minulle toimivampi ratkaisu kuin keikkuva tyyny yhdistettynä pyöriin. Pariin kertaan tuoli on lähteä alta, koska en jaksa keskittyä asennon hallintaan.

Valo tekee hyvää, mutta vettä en yrityksistä huolimatta muista juoda. Lopulta päädyn lataamaan puhelimelleni Habit Trackerin, joka muistuttaa juomisesta. Siitä huolimatta tekee koko ajan mieli teetä tai kahvia. Taidan olla toivoton vedenjuoja, mutta yritys jatkukoon.

Pöydän siistinä pitäminen osoittautuu suunnitelmallisuutta vaativaksi toimeksi. Vähän väliä tarvitsee jotakin kaapista, kun ennen kaiken kaaoksen keskellä omissa pinoissaan olivat ihan hyvin löytyvillä meneillään olevien kurssien materiaalit. Päätän kuitenkin jatkaa sitkeästi eteenpäin. Saan valtavaa iloa tyhjästä tilasta, ja tuleehan tässä samalla noustua säännöllisesti ylös tuolista.

 

Kokeilu muutti ainakin asennetta

Työpöydän siisteys ja tasapainotyyny jäävät tästä kokeilusta selvimmin uusiksi tavoiksi. En ole koskaan kärsinyt selkävaivoista, joten en osaa sanoa, onko tyynyllä keikkumisesta lopulta ollut mitään hyötyä. Ainakaan vyötäröseudulla ei ole minkäänlaista kaventumista – toiveista huolimatta – ollut huomattavissa. Tyhjästä tilasta työpöydällä olen nauttinut niin paljon, että en halua kerätä siihen enää aiemman kaltaisia pinoja. Kasvit kuitenkin päätän viedä kotiin, koska tarvitsen työpöydän vasempaan reunaan tilaa muuhun käyttöön. Ilahduttavathan ne kotonakin.

Vaikeinta oli lopulta veden juominen. Se ei vain sitten työpäivän aikana muistutuksista huolimatta ota sujuakseen, vaan jää muutamiin väkisin nieltyihin kulauksiin. Taidanpa siis jatkossa juoda teetä. Myös valon sytyttäminen unohtuu aina välillä. Toisaalta valosta ei jatkuvassa päätetyöskentelyssä ole kovinkaan suurta hyötyäkään.

Tärkein oppi ehkä kuitenkin on se, että itseensä saa panostaa työpaikallakin. Taukoja voi – ja pitääkin – ottaa, vaikka sitten vain hetken hengitellen ja kasvia katsellen. En tiedä, onko työpöydällä artikkelin otsikon mukaisesti juurikaan vaikutusta terveyteen, mutta sillä, että välillä muistaa huolehtia omasta viihtyvyydestään tavalla tai toisella, ihan varmasti on.

 

SAMA HAASTE – Anun toinen toteutus

Lyskarissa olisi tällainen toimituksen hyvinvointi haaste, osallistutko? Ennen kuin lause oli lopussa kuulin vastaavani innostuneen tottakain. Innostus koki kolauksen, kun haasteen sisältö paljastui. Tavallaan ymmärrän, miksi juuri minulle lykättiin työpisteen viihtyisyys -haaste. Mieluummin olisin kyllä ottanut vaikka “joogaa asana päivässä” tai “kävele työmatka käsilläsi” -haasteet. No, en saanut vaihtaa.

Lähtötilannekuvan otettuani totesin mielessäni, että haasteeseen sisältyvä vaatimus siivota työpöytä taitaa olla tässä vaiheessa lukuvuotta minulle kohtuuton. Omasta mielestäni päämäärättömään järjestelyyn säntääminen tuhoaisi työpisteen fengshuin, enkä sen jälkeen löytäisi enää mitään. Lisäksi se aiheuttaisi ikävän ketjureaktion, jossa minun pitäisi alkaa etsiä paikkoja aina uusille ja uusille tavaroille tai papereille edellisten tieltä. Lopuksi käsissäni olisi hallitsematon kaaos.

Kilttinä opettajana päädyin kuitenkin kokeilemaan muutamaa pientä korjausliikettä. Yllätyksekseni myös huomasin, että haasteen useat kohdat minulla oli jo kunnossa. En jaksa istuskella pitkää paikallani, joten tarvetta ylös nousemisesta muistuttavalle mobiilisovellukselle ei ollut. Minulta löytyy takaliston alta jo valmiiksi alaselkäni hyväksi toteama fysiotyyny. Minulla on jo hyvä työvalo talvikuukausille. Työtilassani on isot ikkunat, joista päivänvaloa on tarjolla runsaasti, sillon kun sitä Suomessa on. Vesipullo on työpöytäni tai repun vakiovaruste. Työpisteeni ympärillä on myös runsaasti erilaisia mielenkiintoisia visuaalisia ärsykkeitä, osa esteettisempiä kuin toiset.

 

Loppupäätelmä
Muutos voi alkaa vasta, jos tiedostaa ongelman tai haluaa muutosta. Tässä tapauksessa haaste voidaan julistaa epäonnistuneeksi, koska haastettu ei ehkä suhtautunut haasteeseensa riittävällä vakavuudella. Sisäinen motivaatio tai halu muutokseen ja itsensä “pysyvään parantamiseen” puuttuivat.

Viikko haasteen jälkeen työpisteeni on palautunut normaaliksi.