Uni on tärkeä osa ihmisen elämää. Unen merkitys korostuu nuorten elämässä, kun suurin osa päivästä menee opiskeluun, harrastuksiin ja muihin vapaa-ajan aktiviteetteihin. Kahdeksan kouluaamut ovat haastavia nuorille, sillä monet menevät myöhään nukkumaan ja yöunet jäävät lyhyiksi. Unirytmi ei ole pelkästään nuoren oma valinta, vaan on myös tieteellisiä syitä sille, miksi nuoret käyvät myöhään nukkumaan.
Monissa Suomen kaupungeissa kahdeksan kouluaamut ovat aivan tavanomainen asia. Ne eivät kuitenkaan ole kovin hyväksi nuorille, koska ne eivät sovi nuorten rytmiin. Alakoululaisiin aikaiset aamut eivät vaikuta paljon, mutta teini-ikäisiin ja lukiolaisiin kyllä. On tutkittu, että murrosikää lähestyessä ihmisen biologiset rytmit siirtyvät jopa kolme tuntia myöhemmäksi. Se tarkoittaa, että nuoret saattavat valvoa pidempään kouluöinä, koska on hankalampi käydä aikaisemmin nukkumaan. Nuorten rytmi siis siirtyy iltapainotteisemmaksi. Murrosiässä nuorten unipaine pienenee, mikä tarkoittaa sitä, että nuoret sietävät valvomista pidempään. Nuoret tarvitsisivat kuitenkin 8 tuntia unta yössä, ja tavoite täyttyy harvoin. Se on vakava asia, sillä nuoret tarvitsevat kunnon yöunet pystyäkseen keskittymään opiskeluun kunnolla.
En ole itse kahdeksan aamujen ystävä, vaan suoraan sanottuna inhoan niitä. Jos kuljen kouluun bussilla, niin hereillä pitää olla melkein kaksi tuntia koulun alkua aikaisemmin, jolloin unet jäävät lähes poikkeuksetta liian vähäisiksi. Talvella aikaiset aamut ovat pahimpia: herätessä ja kouluun mennessä on pimeää, koulun loppuessa on pimeää. Se lisää entisestään väsymystä.
Kahdeksasta neljään kestävät koulupäivät tuntuvat aina kestävän puoli ikuisuutta. Onneksi lukiossa saa tehdä omat lukujärjestykset ja näin päättää omista aikatauluista. Kahdeksan aamuja voi välttää, mutta uuden palkkijärjestelmän takia hyppytunteja tulee silloin helposti päiviin enemmän. Hyppytunnit jakavat mielipiteitä; itselleni ne ovat välillä turhaa joutoaikaa tuntien välissä.
Viime aikoina lukiolaisten uupumus on ollut paljon esillä uutisissa ja on herätty siihen, miten vakava ongelma oikeasti on. Lukiolaiset saattavat usein tehdä koulutöitä ja kotitehtäviä myöhään iltaan. Se viivästyttää nukkumaanmenoa ja näin aiheuttaa vielä enemmän väsymystä. Väsymys taas vaikeuttaa tehtävien tekoa, mikä saattaa johtaa kierteeseen, jossa syyt ja seuraukset hämärtyvät. Välillä tuntuu, että vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken, ja sitten alkaa ahdistamaan, kuinka vähän tunteja onkaan aamuherätykseen.
Yksi apu voisi olla kouluaamujen myöhäistäminen. Vaikka nuori tekisi koulutöitä myöhään, hän saisi kuitenkin enemmän unta kuin jos pitäisi herätä kahdeksaksi kouluun. Kun nuorten vuorokausirytmi olisi kutakuinkin kunnossa, opiskelu saattaisi onnistua paremmin. Koulu on nykyään niin suorituspainoitteista, että en ihmettele yhtään sitä, kuinka yhä useampi uupuu. Uusia asioita käydään läpi tiuhaan tahtiin, lukujärjestykset ovat täynnä ja läksyihin menee monta tuntia päivässä. Asiaa ei yhtään auta se, että nuoret ovat joka päivä väsyneitä – se tekee kaikesta vaikeampaa eikä sen pitäisi olla niin. Nuorten uupumus voi olla vakava terveydellinen haitta, joka voi vaikuttaa elämään vuosien ajan.
“Tuntuu, että maailma pyörii aamuvirkkujen mukaan.”
Kahdeksan kouluaamujen vähentäminen on herättänyt paljon keskustelua netissä, ja aihe jakaa mielipiteet. Jotkut sanovat, että nuorten pitäisi vain mennä aikaisemmin nukkumaan eikä olla älylaitteilla myöhään yöhön. Se voisikin ratkaista asian, jos se olisi niin yksinkertaista ja mahdollista. Ei se kuitenkaan ole, vaan kyse on eri vuorokausirytmistä kuin aikuisilla. Tämän takia monet aikuiset eivät ymmärrä, miksi kouluaamuja pitäisi myöhäistää, koska heidän nuoruudessaan asiat ovat olleet toisin ja “aina on menty kahdeksaan eikä niin pienestä asiasta ole ennen valitettu”.
Toiset taas sanovat, että myöhemmät aamut ovat hyvästä, koska nuoret ovat virkeämpiä tunneilla ja se helpottaa kovasti kaukaa tulevia opiskelijoita. Olen aivan samaa mieltä. Omaan tuttavapiiriini ei kuulu ketään, joka pitäisi kahdeksan aamuista. Niiden positiivista vaikutusta opiskelijoihin tulisikin tarkastella kriittisesti, sillä negatiiviset vaikutukset, kuten väsymys ja keskittymisvaikeudet aamutunneilla, ovat konkreettisia ongelmia. Oppiminen on taas koulun tarkoitus, eli järjestelmä ikään kuin sabotoi itseään. Tuntuu, että maailma pyörii aamuvirkkujen mukaan. Kuka päätti, että kaiken pitäisi alkaa juuri kahdeksalta? Miksi ei vaikka yhdeksältä? Meidän muiden on vain mukauduttava ja pysyteltävä mukana. Tämähän toimii varsin mainiosti aamuvirkuille, mutta aamu-unisten elämä voi olla välillä hyvin haastavaa.
Muutamassa Suomen suurimmassa kaupungissa, esimerkiksi Helsingissä ja Tampereella, on aloitettu kokeilu, jossa koulun alkua on myöhäistetty 15-30 minuutilla. Opiskelijoiden palaute on ollut pääosin positiivista. Toivon, että muissakin kaupungeissa koulujen alkamisaikaan voitaisiin tehdä muutoksia. Koulut ovat nuoria varten, eli niiden pitäisi toimia nuorten ehdoilla.
Teksti ja kuvat: Pinja Saikko
