Koska tulevaisuuspäivä 1.3. osui hiihtolomalle, viettivät Lappenrannan lukiolaiset sitä keskiviikkona 20.3. Päivän kunniaksi he pääsivät kuuntelemaan Perttu Pölösen tulevaisuusaiheista luentoa kaupungintalon Lappeenranta-saliin. Tilaa tarvittiin, sillä paikalla olivat kaupungin molempien lukioiden kahden ensimmäisen vuoden opiskelijat.

Puhuja ei ollut aivan kuka tahansa, vaan jopa Nasalta (National Aeronautics and Space Administration) oppia saanut Perttu Pölönen. Hänen tarinastaan tekee mielenkiintoisen se, ettei hänellä ollut teini-iässä vielä aavistustakaan, mitä hän haluaisi elämässään tehdä. Pölönen teki läksyt puussa ja harrasti musiikkia. Hänen ensimmäinen innovaationsa oli sävelkello, jolla voidaan havainnollistaa sävelten ja sointujen välisiä suhteita.

Siitä se lähti. Pölösen tie vei Piilaaksoon, jossa hän oppi tulevaisuuden teknologiaa. Nyt hän tuli kertomaan opiskelijoille, mitä tuleman pitää. Puhujana Pölönen on lahjakas. Hän saa kuulijan suhtautumaan toiveikkaasti tulevaan, vaikka aihe voi olla monen mielestä pelottava. Syytä huoleen ei Pölösen mukaan ole; hänen mukaansa elämme jopa historian parasta aikaa.

Ihmiskunnan historiassa on Pölösen mukaan tapahtunut aivan viime vuosikymmeninä käänne: Maailma ei ole enää lokaali vaan globaali, eikä kehitys ole enää lineaarista vaan eksponentiaalista. Hienolta kuulostavat sanat Pölönen toistaa useasti, ja selkokielellä ne tarkoittavat, että kaikki on entistä kansainvälisempää ja kehitys on muuttunut tasaisesta kiihtyväksi.

Teknologian kehittyminen huolestuttaa monia. Kehityksen nopeutta ei olisi moni osannut ennustaa. Nykyaikaisessa älypuhelimessa on enemmän laskutehoa, kuin Nasan lennonjohdolla oli käytettävissä kuulentoja tehdessä. Kukaan ei tiedä, mihin teknologia yltää kymmenen vuoden päästä. Koittaako joskus päivä, jolloin teknologia ajaa ihmisen ohi?

Pölösen mukaan ei. Hän kertoo, ettei kone koskaan opi empatiaa, luovuutta tai kysymyksenasetettelua. Niissä ihminen tulee olemaan aina parempi. Koululaitos painottaa kuitenkin faktojen ulkoaopiskelua, jossa kone tulee lyömään ihmisen. Opiskelijan näkökulmasta mielenkiintoista lienevätkin Pölösen ehdotukset uusiksi oppiaineiksi. Hänestä koulussa pitäisi opettaa:

• Tarinankerrontaa ja kommunikointia
• Intohimoisuutta
• Uteliaisuutta ja kokeilevaisuutta
• Pitkäjänteisyyttä ja peräänantamattomuutta
• Teknologialle altistumista
• Empatiaa
• Etiikkaa ja moraalisia dilemmia
• Tulkintaa
• Luovaa ilmaisua ja improvisaatiota
• Koodaamista
• Yrittäjyyttä ja markkinointia
• Hyvinvointia

Aivan huoleton Pölönen ei kuitenkaan ole. Hän kertoo varoittavana esimerkkinä, kuinka Facebook on haastanut demokratian. Sosiaalinen media on tehnyt ihmisistä yksinäisempiä ja sähköposti kiireisempiä. Pölösen mukaan jokaisen olisi tärkeää pysähtyä miettimään, mikä on itselle tärkeää. Lopuksi hän toteaa: ”On ihanaa, kun kaikki on vielä niin epävarmaa.”