Opitaan: Abivuonna kannattaa varautua motivaatio-ongelmiin.

Yo-salin ihmeet on nyt koettu, alustavat pisteet saatu ja koeviikko taisteltu läpi vaihtelevalla menestyksellä. Kun tulin ulos liikuntasalista yo-kokeiden jälkeen, olo oli jotenkin tyhjä. Tässäkö tämä oli? Ylivaikea koko lukion kurssikoe, samanlaiset vastaukset kuin koeviikoilla, samanlaiset arvuuttelut englannin prepositioista ja samantasoinen aine kuin aina ennenkin. Pitäisikö nyt olla tyytyväinen itseensä ja tekemäänsä työhön? Mitä olisi pitänyt vielä tehdä, että tuntuisi kaikkensa antaneelta?

Opojen järjestämät alakohtaiset pienryhmät suuntaavat abien ajatuksia vähitellen kohti epämääräistä tulevaisuutta. Kuten aina, toiset ovat olleet alastaan selvillä jo ekaluokalta lähtien ja toisilla ei ole vielä aavistustakaan omista hakukohteistaan. Syksyn alussa omat ajatukseni ammatinvalinnasta olivat aika sekaisin, mutta nyt suunnitelmani alkaa hiljalleen selvitä. Se on helpotus sellaiselle ihmiselle, joka on oikeastaan koko lukioaikansa pohtinut jopa sitä, mitkä oppiaineet kiinnostavat ja mitä aineita kannattaisi opiskella.

Selvillä suunnitelmilla on myös varjopuolensa. Motivaatio-ongelmia tietyissä aineissa on helppo selittää omalla tulevaisuudella: ei humanistisen tiedekunnan pääsykokeissa kysytä, osaako hakija sieventää polynomilausekkeita, eikä teknillisen yliopiston pääsykokeissa testata hakijan tekstitaitoja. Voi olla, että nyt joutuu kärsimään kaksi vuotta sitten tehdyistä vääristä valinnoista, kun ei jaksakaan olla kiinnostunut valinnaisesta reaaliaineesta tai kielestä. Omalla kohdallani reaaliaineen vaihdon seurauksena haaveet kevyestä abivuodesta ovat todellakin jääneet vain haaveiksi.

Päivät harmaantuvat, illat pimenevät liian aikaisin. Ensimmäinen jakso oli rankka, ja väsymystä syventävät yhä pimeämmät aamut. Kun ei ole enää yo-kokeiden välitöntä uhkaa, ei ole myöskään niiden eteenpäin potkivaa voimaa. Tämähän on vain yksi kurssi, joka ei vaikuta enää keskiarvoon millään tavalla. Keskiarvo ei vaikuta nykyään mihinkään millään tavalla. Kunhan tästä jaksosta selviäisi edes jonkinlaisella kunnialla.

Kuulostaa melkein normaalilta koulunkäynniltä. Koulu jatkuu jatkumistaan – kevät on vielä kaukana.

 

Eeva Pyrhönen