Nummisuutarit
Pääosanäyttelijät: Inga Björn, Aku Hirviniemi, Johannes Holopainen, Leo Honkonen, Olli Ikonen, Paavo Kääriäinen, Juhani Laitala, Karin Pacius, Seppo Pääkkönen, Tuomas Rinta-Panttila, Markus Riuttu ja Maruska Verona
Käsikirjoittajat: Eva Buchwald ja Janne Reinikainen
Ohjaajat: Janne Reinikainen
Pituus: 2h35min

 

Ai, Nummisuutarit? Se on sen…sen… Aleksis Kiven joku teos.

Näillä vähäisillä tiedoilla ja äidinkielen tunnilla tehdyillä pohjustuksilla lähdin istumaan Kansallisteatterin penkkiin ja seuraamaan Nummisuutareita. Teatteriversio seuraa alkuperäistä juonta, mutta antaa kyllä omat lisämausteensa ja saattaa jopa vähän kummastuttaa näytelmän lukenuttakin.

Näytelmässä päähenkilö Esko (Aku Hirviniemi) lähtee Mikon kanssa kosioretkelle. Tavoitteena Eskolla on päästä Kreetan aviomieheksi, ja sanotaanko nyt niin, että suunnitelmat eivät mene ihan niin kuin piti. Juoni on luotu nerokkaasti, mutta henkilölle, joka ei ole koskaan Nummisuutareita lukenut, näytelmä ei välttämättä aukea ihan joka kohdassa. Syynä siihen voivat olla rajusti modernisoidut kohtaukset, mikä taas toisaalta on hyvä asia, sillä ei tarvitse miettiä, miten teosta on tuotu lavalle ja olla pettynyt siihen.

Hienot näyttelijäsuoritukset luovat usein mielipiteen, mitä piti näytelmästä. Nummisuutareissa näyttelijävalinnat olivat oivia. Itse en Aku Hirviniemestä koomikkona paljon välitä, mutta on myönnettävä, että kyllä hänen “herkät” tilulilulii-laulunsa tekivät vaikutuksen. Oma suosikkini oli Inga Björnin näyttelemä Mikko. Roolihahmo oli hauska ja muutenkin ristiriitaisuudessaan mielenkiintoinen.

Nummisuutareissa on paljon musiikkia, ja sitä on osattu käyttää hyvin tunnelman luomiseen. Musiikilla luodaan salaperäisyyttä, kauhua ja iloisuutta  Musiikin tyylilajit vaihtelevat laidasta laitaan. Suurena musikaalien ystävänä itse ainakin pidin paljon esityksestä.

Kokonaisuutena Nummisuutarit on näytelmä, joka naurattaa, kummastuttaa ja antaa ehkä aiheen miettiä asioita. Ainakin katsomossa istuessa reaktiot vaihtuivat naurun purskahduksista “Mitä?”-kysymyksen toistamiseen. Ainakin omasta mielestäni tunnelman tuleekin vaihdella, jotta pysyy kiinnostuneena. Ehkä jotain kertoo kiinnostuksesta, ettei tullut kertaakaan katsottua kelloa. Voisin uudelleenkin mennä katsomaan, jos joku maksaisi liput.

 

Essi Kultanen